Luonnonkudusta peräisin olevien lohenpoikasten löytyminen Kokemäenjoesta antaa uutta puhtia kunnostaa Harjavallan voimalan alapuolisia jokiosuuksia. Rahaa tarkoitukseen on. Neljä voimalaa maksaa korvauksia valtiolle yli 140 000 euroa vuodessa.
Tähän mennessä korvauksista pääosa, noin 125 000 euroa on mennyt kalaistutuksiin sekä loput tutkimuksiin ja selvityksiin.
– Toivomme, että pääsemme suunnittelemaan ja toteuttamaan kunnostuksia, sanoo kalastusbiologi Leena Rannikko Varsinais-Suomen TE-keskuksesta.
Arantilankoskella tavattu poikasia
Arantilankoskea on jo kunnostettu kaksi vuotta sitten pohjaa muokkaamalla sekä kaatamalla suuria kiviä jokeen sen jälkeen, kun uittosääntö kumottiin. Aiemmin on oletettu, että luonnonlohi on menetetty Kokemäenjoesta voimalaitosrakentamisen seurauksena.
Arantilankoskella ja Kortteen virtapaikasta Nakkilassa on tavattu seitsemän yksikesäistä ja yksi kaksikesäinen lohenpoikanen. Rannikko pitää todennäköisenä luonnonlohia olevan saaliin antamaa kuvaa runsaammin, koska olosuhteet sähkökalastukselle olivat hyvin epäedulliset.
– Lohet olivat kooltaan sellaisia, että ne eivät ole istutuksista peräisin, sanoo opinnäytetyössään joen kalastoa kartoittanut iktyonomi Kimmo Puosi.
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos varmisti lisäksi suomunäytteestä, että kyseessä ei ollut istutettuja lohia.
Erikoisuutena toutain
Rannikko esittää, että joen v-muotoista poikkileikkausta tulisi muuttaa loivan u:n muotoiseksi. Tällöin vesi ei karkaisi rannoilta voimakkaan säännöstelyn vuoksi, vaan vettä olisi leveälti uomassa kaiken aikaa. Jokea säännöstellään sähkönkulutuksen mukaan, ja veden pinta voi laskea vuorokauden aikana jopa kaksi metriä.
– Kivikoissa oleville kalanpoikasille tulee kiire, kun pintaa lasketaan, Puosi kuvaa.
Säännöstelyä voisi Puosin mukaan pehmentää nykyisestä.
Rannikon mukaan lohilöytö nosti kerrasta Kokemäenjoen statusta kalavetenä, koska joesta voi tulevaisuudessa saada muitakin arvokaloja kuin istukkaita. Jokeen on istutettu lohta, taimenta, vaellussiikaa, kirjolohta, harjusta, kuhaa ja järvitaimenta. Joen erikoisuuksiin kuuluu Vammalan korkeudella yleinen, särkikaloihin kuuluva toutain, joka periytyy luonnonkannasta.
Kalaporras ei kannata
Kalaportaita luonnonlohen nousun mahdollistamiseksi Rannikon mukaan tuskin kannattaa rakentaa. Ne ovat biologin mielestä kalliit rakentaa, ja voimaloiden yläpuolisilta osuuksilta puuttuu pieniä vesiä, joille lohi voisi nousta kudulle. Ainoa mahdollinen saattaisi olla Loimijoki siitäkin huolimatta, että sen vesi on sameaa.
Vaelluskalat pääsevät nyt nousemaan jokea 36 kilometrin matkan Harjavallan voimalalle, jonka rakentaminen vuonna 1939 oli viimeinen isku joen lohi-, siika- ja meritaimenkannoille. Vaelluskalakantojen heikkeneminen alkoi 1800-luvun lopulla koskien perkauksen, uiton ja teollistumisen vuoksi.
Kokemäenjoki on ollut Etelä-Suomen parhaimpia vaelluskalajokia. 1800-luvun lopulle asti joesta nousi 20–30 tonnia lohta vuodessa. Suomesta Itämereen laskevista joista luonnonlohta tavataan ainoastaan Iijoessa ja Tornionjoessa.
uutiskirje 
