Ymmärtääkseen nykyisyyttä on hyvä ymmärtää historiaa. Tämä pätee myös jalkapalloon. Onneksi meillä on Atik Ismail, joka on jo usean vuoden ajan tallentanut suomalaista futishistoriaa kirjoihin ja kansiin haastatellen kymmeniä kuningaslajin taitajia menneiltä vuosikymmeniltä maustaen soppaa omilla muisteloillaan.
Tuorein Atikin pajasta valmistunut teos kantaa nimeä Ammattina jalkapallo – Suomalaisfutaajat maailmalla 1952–2014 (Minerva Kustannus 2015), ja se kertoo ulkomailla pelanneista suomalaisista, Aulis Rytkösestä aina Teemu Pukkiin ja Berat Sadikiin asti.
Lukaisin opuksen taannoin, ja näin hieman nuorempaa polvea edustavalle futiksen ystävälle lukukokemus on merkittävästi erilainen kuin Atikin edellinen, Mestaruussarjan maestrot. Tuo kirjahan päättyi nimensä mukaisesti Mestaruussarjan loppuun, vuoteen 1989 – aikaan, josta minun ikäisilläni ja nuoremmilla ei juuri omia muistikuvia ole. Sen sijaan Ammattina jalkapallo sai minutkin nostalgisoimaan ja ikävöimään lähihistorian tähtiämme.
On outoa, ettei kirjaan ole mahtunut yhtään naispelaajaa.
Tälläkin palstalla on usein puhuttu Veikkausliigasta kasvattajaseurana: liigana, jossa annetaan näyttöjä ennen siirtymistä ulkomaille kovempiin seuroihin. Oli väite totta tai ei, ainakin viime vuosina on Huuhkajiinkin ollut hankala murtautua ilman ulkomaista seurahistoriaa.
Atik Ismail paikantaa muutoksen ajankohdan Martti Kuuselan päävalmentajakauteen 1982–1987: Kuusela piti erityisen tärkeänä, että avainpelaajat palloilevat kovissa joukkueissa. 1980-luvulla lähtikin suuri määrä suomalaisia koettamaan siipiään vieraiden maiden kentille.
Eräs kirjan punaisista langoista on huomio, ettei yksikään pelaaja, oli sitten kuinka lahjakas tahansa, nouse huipulle yksin. Tarvitaan oikeita ihmisiä tökkimään oikealla hetkellä oikeaan suuntaan.
Samoin edelläkävijöiden ja tienauraajien merkitys nousee esille lukuisista tarinoista. Etenkin varhaisempina vuosikymmeninä monissa futisseuroissa suhtauduttiin suomalaisiin epäluuloisesti, mutta kun saatiin hyvää kokemusta yhdestä pelaajasta, oli tie auki muillekin. Aulis Rytkösen asema ensimmäisenä suomalaisena futisammattilaisena on tässäkin kiistaton. On myös upea huomata, miten suurimmatkin tähtemme haluavat antaa kirjan sivuilla kiitosta itseään tukeneille.
Kiinnostavaa kirjassa ovat myös kurkistukset eri liigojen arkeen ennen ja nyt. Ei liene yllätys, että saksalaista meininkiä kuvataan ”sotilaalliseksi”, tarkaksi ja täsmälliseksi, kun taas Ruotsissa lähdetään positiivisen kautta. Monet länsinaapurissa pelanneet kehuvat maan seura- ja kannattajakulttuuria sekä laadukasta valmennusta, jossa meikäläiset tulivat menneinä vuosikymmeninä valovuosia perässä. Vilahduksia saadaan myös hyvinkin eksoottisista liigoista, kuten Singaporesta (Kimmo Tarkkio) ja Etelä-Koreasta (Jukka Koskinen).
Atikin kirja on erittäin suositeltavaa luettavaa suomifutiksen ystäville ja jalkapalloromantikoille, mutta kritisoitavaakin siitä löytyy. On outoa, ettei kirjaan ole mahtunut yhtään naispelaajaa, vaikka suomalaiset naisfutaajat ovat valloittaneet maailman liigoja jo pitkään. Esimerkiksi Laura Österberg Kalmarin tai Tinja-Riikka Korpelan tarinat eivät olisi kalvenneet monien nyt mukaan mahtuneiden rinnalla.
Myös kirjoittajan tapa lähestyä aineistoaan oman uransa ja elämänhistoriansa kautta jakanee mielipiteitä, mutta itse pidän sitä toimivana ratkaisuna ja kiinnostavana tapana taustoittaa. Sympaattinen ja lämminhenkinen teos on tekijänsä näköinen, hieman kotikutoinen ja rosoinen, mutta kertakaikkisen rakastettava. Vähän kuin suomalainen jalkapallokin.
Vakiolapulla on Veikkausliigaa, Ykköstä, Kakkosta sekä erikoisherkkuna Mestarien Liigan finaali, jossa madridilaisjoukkueet iskevät yhteen.
Kohteessa kaksi lienee rivin helpoin ykkösvarma, kun FC Lahti saa vastaansa PK-35:n Vantaalta. Ennen kauttakin asiantuntijapiirit osasivat ennakoida, että vantaalaisten ympärillä tulee kuohumaan – siitä otaksuttiin tulisieluisen valmentajan Shefki Kuqin pitävän huolen. Tuskin kukaan osasi kuitenkaan tällaista härdelliä odottaa: alkuviikosta seuran jätti kuusi ulkomaalaisvahvistusta, ja nähtäväksi jää, millaisella kokoonpanolla joukkue Mustia Kuhnureita vastaan astelee. Tähän sirkukseen ei kannata kallisarvoisia merkkejä uhrata.
Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 28.5. kello 15.58. Kansan Uutiset suosittaa 64 merkin järjestelmää: 1, 1, 2(X), 1, 1, 1, 2(X), 1(X), 1, 2(1), 2, 1(2), 1(X).
uutiskirje 
