Äiti valitsi puolen, eikä se ole sen koommin vaihtunut
Punavalkoisen puutalon pihassa haukkuu koira. Se hyppii innoissaan tulijoita vasten; jättää kuraisen tassunjälkensä muistoksi saappaan kärkeen.
– Se ei ole meidän, vaan täällä hoidossa, kertoo ovelle vastaan tuleva Henna Savolainen ja pahoittelee koiran huonoa käytöstä. Ja seuraavalla hengenvedolla pihan siivotonta kuntoa.
Syysmyräkkä on edellisenä yönä pyyhkäissyt Suomen yli ja samalla lehdet puista. Nyt ei kuitenkaan ole pihan siivouksen aika. Savolaisen 80-vuotissyntymäpäivä lähestyy ja Viikkolehti on tullut ottamaan selvää, mikä on naisiaan tämä Hattulan teräsmuori.
Savolainen toimii Hattulan Vasemmistoliiton sihteerinä, mutta sen lisäksi hänellä on tulessa rauta jos toinenkin.
– Joku on sanonut, että jätä nyt jo nuoremmille noita hommia, mutta kun ei niitä nuorempia ole!
Intohimona
lukeminen
Kaupassa käynti, pankkiasioiden hoitaminen, pyykinpesu, siivoaminen, ruoanlaitto, ne kaikki Henna Savolainen hoitaa itse ja päälle vielä omakotitalon suuren pihan.
– Pihassa on hommaa, mutta en minä kesälläkään jaksanut kuin 3-4 tuntia päivässä.
3-4 tuntia? Mistä tämä hullu kansa saa kaiken energiansa, pohtii toimittaja kuunnellessaan Savolaista.
– Kaadettiin puita ja puiden teossa oli kyllä hirveä urakka. Minä halkaisin niitä koneella ja risuja tuli niin valtavasti, että niitä jouduttiin viemään kaatopaikalle, ei niitä millään kaikkia saatu silputtua.
Kodinhoitoon lohkeaa päivästä iso osa, mutta silti Savolaisella on aikaa myös kuunnella klassista musiikkia ja radiota, katsella televisiota sekä lukea lehtiä, joita tilattuina tulee parikymmentä.
– Lehtien lukemiseen saattaa mennä monta tuntia päivässä.
Politiikkaa ja maailman tapahtumia Savolainen seuraa muun muassa Kepan julkaisemasta Maailman kuvalehdestä, Ydin-lehdestä, Hämeen Sanomista ja Kansan Uutisten Viikkolehdestä.
Talon yläkerrassa omassa huoneistossaan asuvalle vanhimmalle tyttärelle tulee paljon tiedelehtiä ja Savolaisen olohuoneessa on myös vinot pinot Luonto-lehtiä.
Vanhukset
koneiden armoilla
Henna Savolainen lukee paljon myös kirjoja ja on perustanut oman lukupiirin.
– Minulla on ystäviä, jotka myös lukevat paljon. Piirissä voimme analysoida kirjoja, tutkia eri tyylilajeja ja sitä on kivempi tehdä porukassa.
Toistaiseksi lukupiirissä on jäseninä vain naisia.
– Naiset verkottuvat helpommin ja myös lukevat enemmän, arvelee Savolainen.
Viimeksi lukupiirissä on käsitelty Eeva Nikoskelaisen Itikkakesää, joka käsittelee vanhustenhoidon tulevaisuuden näkymiä. Kirjan päähenkilöä, 92-vuotiasta Johannesta hoitaa ”virtuaalisen kotipalvelun päivystysyksikkö”, siis koneet.
– Se tuntui kauhean pahalta se ajatus, että ihmistä valvotaan vaan koneiden kautta. Johanneksen piti voimistella ja kaikkea ja ohjeita annettiin television kautta. Eihän se ole oikein, että ihmisiä hoidetaan sillä tavoin.
Välähdyksiä
päässä
Henna Savolainen on ahkera teatterissa kävijä, eläkeläisten ja vasemmistoliiton porukan kanssa hän käy teatterissa Lahdessa, Tampereella ja Helsingissä.
Savolaisen mielestä on hyvä täyttää elämänsä kulttuurilla ja muulla kivalla tekemisellä, eikä ”jäädä sängynpohjalle odottamaan kuolemaa”.
– On tärkeää, että päässä tapahtuu välähdyksiä.
Pitääkseen aivonsa virkeinä, Savolainen tekee paljon ristisanatehtäviä. Uusi aluevaltaus on muistitiedon kerääminen. Savolaisen käynnistämää hanketta varten Kansan Arkiston johtaja kävi Hattulassa pitämässä aiheesta pikakurssin.
– Tarkoituksena olisi haastatella karjalaisia, jotka on asutettu Hattulan alueelle ja eri ammattikuntien edustajia.
Puolen valinta
oli selvä
Työläiskodista tuleva Savolainen kertoo äitinsä olleen hyvin tarkka siitä, että ”kakarat” osallistuivat jo pienestä pitäen työväenliikkeen toimintaan.
– Muistan yhden vappujuhlan ajalta, jollain asuimme Joensuussa. Olin ihan pieni penska vielä ja voimisteltiin siellä torilla voimistelupuvuissa ja räntää satoi, kertoo Henna Savolainen ja nauraa.
Sota-aikaa Henna Savolainen muistelee kauhulla. 10-vuotias Henna juoksi muiden mukana pommituksia pakoon pellolle kaivettuun sirpalesuojaan. Hälytyksiä saattoi tulla kymmenenkin yössä.
– Sitten myöhemmin olin Lahdessa nuorisoliiton porukoissa. Äiti valitsi silloin puolen ja sanoi: Ette mene Nastolankadun työväentalolle, vaan Savonkadun.
Nastolankatu oli demareiden, Savonkadun työväentalo SKDL:n.
– Se oli selvä valinta.
Kuorma-autolla
agitoimaan
Henna Savolaisen veli urheili Lahden Taimen riveissä ja sisarukset tekivät paljon esiintymisreissuja vaalien alla ja muutenkin.
– Kylmällä koppikuorma-autolla kuljettiin, lauantaina yhteen paikkaan ja sunnuntaina toiseen.
Myös yöpymispaikkoina toimineet työväen- ja seurantalot olivat koleita ja eväätkin vähän sitä sun tätä. Eikä vaaratilanteiltakaan vältytty.
– Kerran yhden pojan palttoo syttyi tuleen, kun se nukkui penkillä liian lähellä kamiinaa. Ja se oli just saanut sen ulsterin ja siihen aikaan oli tosi vaikea saada vaatteita.
Silti Henna Savolaista naurattaa, kun hän muistelee noita reissuja.
– Se oli kauhean mukavaa aikaa ja meitä oli iso porukka.
Mukana oli aina myös puhuja, Erkki Tuominen muun muassa. Ensin oli poliittista ohjelmaa, sitten puolitoista tuntia tanssia.
– Ja ne puhujat olivat hyviä, oikeita agitaattoreita! Puhuivat vaikka tuntikausia ja ihmiset kuuntelivat. Ei sellaisia puhelahjoja enää ole ihmisillä.
Politiikka
ja perhe
Henna Savolainen valmistui aikoinaan parturikampaajaksi. Sen aikaiset, vahvat permanenttiaineet aiheuttivat kuitenkin allergian ja edessä oli alan vaihto.
– Tein milloin mitäkin, olin osuuskaupan varastolla ja välillä myyjänä. Viimeksi oli rakennuksilla.
Savolainen oli Hämeen piirissä sekä ensimmäinen naispuolinen pääluottamusmies että työsuojeluvaltuutettu.
– Viimeksi oli työsuojeluvaltuutettuna kaksi vuotta kun tänne rakennettiin keskussairaalaa. Siellä oli ollut miehiä ennen minua, mutta ne olivat ryypänneet itsensä ulos siitä hommasta, kun eivät kestäneet sitä.
Perheen ja työn yhteensovittamista pohditaan tänä päivänä paljon. Mutta entäs kun mukaan ympätään vielä aktiivinen politikointi?
Perheen perustaminen ja kolmen tyttären syntymät eivät pitäneet Henna Savolaista poissa politiikasta. Siihen osallistuttiin miehen kanssa vuorotellen.
– Vanhin tytär kulki paljon mukanakin, taapersi kokouksissa. Minä olin Hämeenlinnassa muun muassa pioneeriohjaajana. Olen ollut sihteerinä siellä sun täällä ja joskus puheenjohtajan erilaissa kokouksissa. Kyllä tähän touhuun on aikaa saanut kulumaan .
Sen uskoo kun katsoo luetteloa Savolaisen kunnallisista luottamustoimista pelkästään Hattulassa. On kulttuurilautakuntaa ja kunnanhallitusta, koululautakuntaa ja valtuustoa.
Arhinmäelle
kiitettävä
Savolainen seuraa edelleen aktiivisesti politiikkaa ja on erittäin tyytyväinen vasemmistoliiton uuteen puheenjohtajaan.
– Kun olen seurannut eduskunnassa käytäviä keskuteluja, Paavo Arhinmäki on ollut siellä hirveän hyvä, hän sanoo.
– Nuorilla on ihan erilainen näkemys tulevaisuudesta.
Savolaista ja Arhinmäkeä yhdistää kasvisyönti.
– Mutta minä en ole niin tiukka, syön kalaa ja maitotuotteita.
Haastattelun jälkeen istutaan juomaan kahvia ja syömään voileipiä. Valokuvaaja saa itse kasvatetuista piparmintuista haudutettua teetä.
Ovelta kuuluu naukaisu: Viiru-kissa haluaa ulos. Hetken se katselee epäluuloisesti vajan edessä istuvaa koiraa, pujahtaa sitten ovenraosta lehtien peittämälle pihalla. Siinä riittää haravoitavaa monelle päivälle.
Onneksi talossa asuu niin toimelias emäntä kuin Henna Savolainen.
uutiskirje 
