Lauri Tarastin toimikunta jätti ehdotuksensa, jota komitean jäsenet kehuivat historialliseksi, moderniksi ja tiukaksi. Sitä se varmasti onkin.
Miten on sitten selitettävissä, että noin oivallinen komitea päätyi isoon riitaan? Seitsemän komitean 12 jäsenestä jätti esityksiin eriävän mielipiteen.
Eivätkö työn yleviksi tavoitteiksi ilmoitetut avoimuus ja tasapuolisuus puolue- ja vaalirahoituksessa olekaan kaikille sama asia?
Ei ole syytä epäillä, etteivätkö aikaisemmin rahoituslähteensä mieluummin salailemaan pyrkineet puolueet olisi tätä nykyä avoimuuden kannalla. Siitä on saatu raakaa oppia viimeksi kuluneiden puolentoista vuoden aikana.
Sen sijaan tasapuolisuuden laita voi olla niin ja näin.
Päällimmäinen tarkoitus ei ehkä olekaan tasapuolisuus vaan pitää omat rahavirrat avoimina ja tukkia parhaan mukaan kilpailevien puolueiden rahahanoja.
Siihen viittaa kaksi keskeistä erimielisyyskohtaa Tarastin esityksissä.
Komitea päätyi äänestyksen jälkeen esittämään vaalikampanjoille kattoa.
Katot eivät kuitenkaan käy kokoomukselle eikä RKP:lle. Ne ovat voineet äyskäröidä muita suurempia tukisummia (ehkä keskustaa lukuun ottamatta) ja arvelevat pystyvänsä samaan jatkossakin.
Toinen erimielisyyden aihe on yhden lahjoittajan katto puoluerahoituksessa. Sen täsmämaali on ay-tuki. Sen poistamisesta ovat kiinnostuneet erityisesti keskusta ja vihreät.
uutiskirje 
