Viimeinen sana
”Meillä ei ole töitä eivätkä poliitikot välitä meistä”, kaljupäinen mies selitti päätöstään äänestää EU-eron puolesta Ylen jutussa brexitin jälkeen.
Britannian kansanäänestyksen tulos kumpuaa kurjuudesta – sama keitos kuplii muissa EU-maissa, oli jutun otsikko.
Eron kannatus oli erityisen voimakasta talouskuripolitiikan vahvimmin kurittamilla työläis-alueilla, kiteytettiin eräässä brexitin sosiologiaa pohtivassa blogissa. Sen yksi lähde oli englanninkielinen poliittisen talouden tutkimuksen blogi, jossa brexitin kannatus yhdistettiin konservatiivijohtoisen kuripolitiikan aiheuttamaan suuttumukseen. Se kohdistuu eliitteihin ja maahanmuuttajiin. Kyse oli suorasta reaktiosta kuusi vuotta jatkuneisiin julkisten menojen leikkauksiin.
Ylen analyysissä kerrottiin samaa tarinaa Manchesterista: entiset teollisuusalueet kaupungin laidoilla ovat rapistuneet viime vuosikymmenet. Toimeentulon taanneiden tehtaiden ja kaivosten tilalle ovat tulleet nollatuntisopimukset, jatkuvasti kallistuva asuminen ja leikkaukset sosiaaliturvaan.
EU ei ehkä sittenkään ole itsensä pahin vihollinen. Vielä pahempia ovat keskeisiä EU-maita ja komissiota johtavat konservatiivit ja ”sosialistit”, jotka ovat sallineet sinänsä väistämättömän globalisaation tuottavan toisille menestystä ja vaikutusvaltaa, suurelle enemmistölle tunteen oman elämänhallinnan katoamisesta. Jälkimmäistä joukkoa puhutteli brexit-leirin lupaus ottaa maa takaisin omaan hallintaan.
Eriarvoisuuden lisääminen on järjetöntä myös sitä politiikkaa toteuttavien itsensä kannalta. Tulokset ovat aina päinvastaisia kuin halutaan – tällä kertaa tuloksena oli brexit.
Vielä muutama vuosi sitten talouseliitti kannatti tuloerojen kasvua, koska ”trickle down” -teorian mukaan tulojen kasvu ylemmissä tuloluokissa valuu myös alempiin tuloluokkiin koko talouden kasvaessa nopeammin.
Uudemmat tutkimustulokset näyttävät kääntävän teorian päälaelleen, kirjoitti Suomen Pankin ekonomisti Kristiina Karjanlahti Euro & Talous -blogissa kansanäänestyksen aattona 22.6. Korkeat tuloerot heikentävätkin talouksien makrovakautta ja pidemmän aikavälin kasvua.
Havainto ei ole mitenkään uusi. IMF ja OECD alkoivat jo pari vuotta sitten varoittaa aiempaa suurempien tuloerojen voivan hidastaa talouskasvua.
Uusimmissa tutkimuksissa tuloerojen kasvu liitetään yhteiskuntarauhan vaarantumiseen ja poliittiseen epävakauteen.
Euroopassa ei ole juuri nähty suuria mielenosoituksia ja katuprotesteja, mutta ehkä kansa kapinoikin äänestyslipuilla. Tänään ikuiseksi odotettu Euroopan unioni on hajoamassa ainakin yhdeltä laidalta ja aina tulee uusia vaaleja, joissa nostetaan valtaan ne, jotka vuorollaan lupaavat palauttaa oman kontrollin tai ehkä menetetyn suuruuden ajan.
Länsimaissa luottamus vallanpitäjiin on kuolemassa, eliitin vaikutusvalta katoamassa, kiteytti Glenn Greenwald verkkojulkaisu The Interceptissä.
Miljardin euron kysymys on, kuka ja mitä tulee tilalle.
uutiskirje 
