Valtiovarainministeriön valtiosihteeri Martti Hetemäki on oikeassa yhdessä asiassa. Koko hyvinvointiyhteiskunta perustuu siihen, että työikäisistä riittävän moni käy töissä. Nykyinen taloudellinen huoltosuhde ei siihen riitä. Suomen työllisyysaste on vain 68,5 prosenttia. Hallituksen tavoitteena on nostaa se 72 prosenttiin, jotta velkaantuminen taittuisi.
Hetemäen Helsingin Sanomissa esittämä ratkaisu on palkkaerojen kasvun hyväksyminen, jotta työllisyys paranisi.
– Meillä on pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta, sen etuudet ja palvelut, mutta työllisyysaste on eteläeurooppalainen, hän väittää.
Hetemäen haastattelun faktoja on jo tarkistettu ja heikoiksi havaittu. Hypon pääekonomisti Juhana Brotherus viittasi Eurostatin työllisyysastetilastoon, jonka mukaan Suomi on kyllä kaukana muiden pohjoismaiden reilusti yli 70 prosentin työllisyysasteesta, mutta edellä euroalueen keskitasoa ja aivan toista luokkaa kuin Etelä-Euroopan Espanjassa ja Italiassa, jossa työllisyysaste on 56–57 prosenttia.
Hetemäelle on myös huomautettu, että Ruotsissa on noin 200 000 erilaisin palkkatuin subventoitua työpaikkaa. Se on neljä prosenttia työllisistä.
Muualla aktivoidaan enemmän
SAK:n pääekonomisti Olli Koski sanoikin Ylen Ykkösaamussa, että muissa Pohjoismaissa panostetaan Suomea enemmän työttömien aktivointiin eikä esimerkiksi pitkäaikaistyöttömien anneta samalla lailla syrjäytyä. Kosken mukaan viimeisimpien työ- ja elinkeinoministeriön tietojen mukaan Suomessa 8 prosenttia pitkäaikaistyöttömistä oli saanut palvelua viranomaiselta, jotta heidät saataisiin takaisin työelämään.
– Tämähän on aivan liian alhainen luku tässä tilanteessa, missä pitkäaikaistyöttömyys kasvaa, eli pitäisi olla aktiivisempi ote siihen. Enemmän pitäisi tarjota koulutusta ja työmahdollisuuksia pitkäaikaistyöttömille.
Koski myös huomauttaa SAK:n verkkosivuilla , että Ruotsissa palkkaerot ovat Suomea pienemmät, mutta silti maan työllisyysaste on korkeampi.
Lisäisi toimeentulotuen käyttöä
Vasemmistoliiton puoluevaltuuston puheenjohtaja Pia Lohikoski kommentoiHetemäen esitystä toteamalla matalapalkkatyön lisäämisen tarkoittavan sitä, että on entistä enemmän perheitä, joissa palkka on niin pieni, että se ei riitä toimeentuloon.
– Matalapalkka-alojen ja pätkätyömaailmassa elävissä perheissä joudutaan joko toisinaan tai säännöllisesti turvautumaan toimeentulotukeen.
Hetemäki ei kerro, miten elämiseen riittämätöntä palkkaa kompensoitaisiin, mutta muuta keinoa ei ole kuin yhteiskunnan tuet. Yritykset saisivat puoli-ilmaista työvoimaa ja valtio maksaa. Pienemmistä palkoista tulisi vähemmän verotuloja, mutta valtion menot kasvaisivat.
Itse lisättyä työttömyyttä
Hetemäen ajattelu on yksi nykyhallituksen ilmentymä, jossa yritysten kustannuksia yritetään alentaa Saksan ja Ruotsin työmarkkinauudistusten tapaan. Se sivuuttaa kokonaan kritiikin, jossa huono työllisyyskehitys yhdistyy VM:n johdolla harjoitettavaan finanssipolitiikan kiristämiseen.
Ilmarisen johtaja Jaakko Kiander vertaili tammikuussa Suomen ja Ruotsin talous- ja työllisyyskehitystä Palkansaajien tutkimuslaitoksen blogissakotimaista kysyntää painottaen:
”Kotimaisen kysynnän osalta Suomen ja Ruotsin kehitys on ollut hyvin samankaltaista aina vuoteen 2012 asti. Sen jälkeen kehitysurat kuitenkin erkaantuvat. Vuosina 2013–2015 Ruotsin kotimainen kysyntä kasvoi OECD:n ennakkotietojen mukaan noin 8 prosenttia eli noin 2,5 prosenttia vuodessa. Samaan aikaan Suomessa kotimaisen kysynnän arvioidaan kuitenkin supistuneen 2 prosenttia. Näin merkittävä ero riittää jo hyvin selittämään Ruotsin paremman työllisyyskehityksen.”
”Olisi mielenkiintoista selvittää, kuinka paljon tästä erosta voidaan selittää erilaisten talouspolitiikan linjausten avulla. Suomen osalta vaikutusta voi olla sillä, että Kataisen hallitus harjoitti edeltäjiensä tavoin suhteellisen keveää finanssipolitiikkaa vielä vuonna 2012. Finanssipolitiikan linja alkoi Suomessa asteittain kiristyä vasta tämän jälkeen. Ruotsissa taas finanssipolitiikka on pysynyt suhteellisen keveänä koko ajan. Verohelpotuksilla on ruokittu yksityistä kulutusta.”
VM kuitenkin jatkaa linjallaan. Työllistämistä ja muita aktiivitoimia on vähennetty samaan aikaan, kun Suomessa on uusi pitkäaikaistyöttömyyden ennätys.
Uusi valtiovarainministeri Petteri Orpo on sanonut, että jos työllisyys ei parane, hallitus tekee ensi vuonna lisää leikkauksia. Siis jos työllisyys ei parane, hallitus reagoi siihen toimilla, joilla työllisyys heikkenee vielä lisää.
lehti 