Koulutuksen ulkopuolelle jääneiden nuorten vanhemmat ovat keskimääräistä heikommin koulutettuja ja heillä on useammin toimeentulo-ongelmia, erityisesti pitkittyneitä toimeentulotukiasiakkuuksia.
Seuraukset näkyvät muun muassa koulupudokkuuksissa, rikollisuudessa ja mielenterveyden ongelmissa. Taloudelliset vaikeudet näkyvät myös nuorten elämässä heikompina kouluarvosanoina sekä lyhyempänä koulutuspolkuna.
Tämä käy selkeästi ilmi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja Nuorisotutkimusseuran tutkimustuloksista, jotka perustuvat 1987 Suomessa syntyneiden elämän seurantaan.
Kyse on tutkimuksesta, jossa on seurattu kaikkien Suomessa vuonna 1987 syntyneiden noin 60 000 henkilön elämää erilaisten rekisterien kautta sikiökaudelta 25-vuotiaiksi asti. Myös heidän vanhempiensa elämää on seurattu.
Eriytyminen näkyy
THL:n erikoistutkija Tiina Ristakari totesi tiistaina Suomi nuorten kasvuympäristönä -raportin julkistusseminaarissa, että suomalaiset lapset ja nuoret elävät tukevassa ympäristössä, jossa edetään koulutusaskelmalta toiselle ja sitten työelämään. Suurin osa – jopa 80 prosenttia – lapsista ja nuorista voi tutkimuksen mukaan hyvin.
– Toisaalta suomalaisen yhteiskunnan eriytyminen näkyy myös tuloksissa. Ne osoittavat pahoinvoinnin kasaantumista, hän totesi.
Tutkijat havaitsivat, että noin joka kolmannella nuorista aikuisista on hankaluuksia siirtymisessä koulutukseen ja koulutuksesta työelämään.
– Hyvinvoinnin eriytyessä kouluttamattomuus, mielenterveys- sekä toimeentulo-ongelmat koskevat erityisesti ilman peruskoulun jälkeistä jatkotutkintoa jääneitä nuoria, hän sanoi.
Peruskoulun jälkeinen tutkinto puuttui noin 14 prosentilta. Heistä 53 prosentilla oli ollut mielenterveysongelmia, kun muilla luku on 29.
Vanhempien koulutuksella on merkittävä yhteys lasten ja nuorten hyvinvointiin. Erityisen eriarvoisessa asemassa ovat nuoret, joiden lapsuutta ovat leimanneet vanhempien vakavat ongelmat ja lastensuojelun tarve.
– Aineisto kertoo perheen merkityksestä kasvuympäristönä ja toisaalta tarpeesta tukea nykyistä paremmin perheen mahdollisuuksia kasvattaa lapsia, Ristakari päätteli.
Tutkija Aino Lappi nosti esiin koulutuksen merkityksen laajasti.
– Koulutus vaikuttaa hyvinvointiin selkeästi muutenkin kuin työllistymiseen liittyen. Koulutus antaa paremmat valmiudet tehdä omaa elämää koskevia onnistuneita päätöksiä, hän sanoi.
Hänen arvionsa mukaan erityisen heikkoon asemaan jäävät ne, jotka eivät valmistu keskiasteelta.
– Tipahtamiseen johtava prosessi on usein kompleksinen. Siihen voivat vaikuttaa paitsi perheolosuhteet, psykologiset ja sosiaaliset ja koulujärjestelmään liittyvät tekijät, riittämätön oikea-aikainen tuki.
Muuttaminen rikkoo tukiverkot
Tiina Ristikari totesi, että tutkimuksen kohteena olleet kasvoivat 1990-luvun lamassa, jolloin useita lasten ja perheiden palveluja vähennettiin. Hän muistutti kuitenkin, että tutkimuksessa on tutkittu vain yhtä ikäluokkaa, joten vertailukohtaa laman vaikutusten kannalta ei ole.
– Lasten ja nuorten vaikeuksien taustalla saattaa olla geneettisiä tai neurologisia syitä, mutta ympäristötekijöihin kuten perheeseen, koulunkäyntiin, sosiaalisiin suhteisiin tai harrastuksiin voidaan vaikuttaa, hän sanoi.
Hän puhui myös työelämän liikkuvuutta korostavasta nykysuuntauksesta lasten ja nuorten kannalta. Tutkimus osoitti yhteyden asuinpaikan muuttamisen ja pahoinvoinnin välillä. Se näkyy esimerkiksi siinä, kuinka paljon tarvitaan toimeentulotukea. Korkeintaan viisi kertaa muuttaneista toimeentulotukea on saanut 17 prosenttia, 6–10 kertaa muuttaneista 36 prosenttia ja yli kymmenen kertaa muuttaneista 63,7 prosenttia.
Samanlainen yhteys muuttamisten määrällä on koulupudokkaaksi jäämisessä sekä rangaistusten ja työttömyyden suhteen.
– Muuttaminen merkitsee kasvuympäristön muuttumista, kaveripiirin katoamista, vanhempien tukiverkoston muuttumista, päiväkodin tai koulun vaihtumista ja uusia fyysisiä puitteita. Palvelujärjestelmän kehittämisen suhteen voisikin esittää kysymyksen, miten uudistaa näiden perheiden tuen tarvetta riittävän ennakoivasti, Ristakari pohti.
Hän totesi, että pelkkä palvelujärjestelmä ei kuitenkaan voi taata hyvinvointia.
– Ei pidä unohtaa, että tärkeässä asemassa ovat myös lapsuudenkodin ilmapiiri sekä lasten ja vanhempien välinen vuorovaikutus. Nuorisobarometrin tulokset osoittavat, että vanhemmilta myönteistä palautetta saaneet lapset ovat kautta linjan elämäänsä selvästi tyytyväisempiä kuin vähemmän keskustelevissa perheissä kasvaneet.
Hän muistutti myös siitä, että terveysongelmat ilmenevät usein pitkälläkin viiveellä.
– Hyvinvoinnin tukeminen ja ehkäisevä työ tulisikin aloittaa varhain, jo ennen ongelmien ilmaantumista. Yksilön kannalta suomalainen palvelujärjestelmä toimii vasta ongelmien muututtua vakaviksi.
lehti 