Kun lukee Ulkopoliittisen instituutin raporttia Venäjän ja Suomen suhteista, ei voi kuin kysyä, kuinka pahasti heillä on matot läjässä. Instituutin tutkijat väittävät mitään esimerkkejä antamatta Venäjän kiihdyttäneen meri- ja ilmavoimiensa toimintaa aggressiiviseksi Itämerellä. Samalla unohdetaan tämänvuotiset suomalaisten yhteisharjoitukset USA:n meri-, maa- ja ilmasotajoukkojen kanssa, jopa aivan Venäjän rajan läheisyydessä.
Ja kun vielä muistamme, kuinka USA:n kenraali rehvasteli, että ”tulimme näyttämään voimaa”, niin olisiko ihme, jos Venäjä myös ”näyttäisi voimaansa”. Mutta sillä erotuksella, että se näyttää sitä omalla maaperällään.
Mielestäni lapsellisuuden huippu aikuisilta henkilöiltä, jotka esiintyvät vielä arvostettuina tutkijoina, on väittää, että Suomen itsenäisyyden ja Venäjän vallankumouksen samanaikainen satavuotisjuhlavuosi vuonna 2017 olisi vaaraksi Suomelle. Venäjä voisi raportin mukaan käyttää ”historiapoliittisesti hyväkseen pyrkimällä esimerkiksi yhteiseen muistovuoden viettoon sekä eri tavoin Suomen itsenäisyyttä kyseenalaistamalla”.
Miten yhteisen juhlavuoden vietto voisi tarkoittaa Suomen itsenäisyyden menetystä? Näin heikolle pohjalleko he väittävät Suomen itsenäisyyden perustuvan?
Monenlaista ilmaa tämä raportti on saanut aikaan. Useat Nato-intoilijat ovat erään UPI:n tutkijan tavoin silmät kiiluen olleet sosiaalisessa mediassa lähdössä 1930 ja -40-lukujen tapaan Uralille. Puuhun ei kai ketään vielä ole onneksi tarvinnut sitoa.
Useimmat ovat kuitenkin tyrmänneet koko raportin, kuten keskustan kansanedustaja Sirkka-Liisa Anttila, joka ennätti heti tuoreeltaan kommentoimaan raporttia ja mielestäni aika osuvasti:
”Tämän päivän ulostulot eivät ainakaan edistä Suomen ja Venäjän välisten suhteiden suotuisaa kehitystä. Venäjä on ollut ja on jatkossakin meidän naapurimme. Siksi ei ole suinkaan yhdentekevää millaisin argumentein ja asentein rakennamme tulevaisuuttamme. Siinä rakennustyössä tiedekin voi olla proaktiivisesti mukana eikä pelkkiä uhkakuvia yksipuolisesti maalaamalla.”
Anttila myös kyseenalaistaa UPI:n raportin näkemyksen siitä, että Suomen ei tulisi pitää yllä kahdenvälistä keskusteluyhteyttä Venäjään muuten kuin EU:n kanssa koordinoiden:
”Mihin tieteelliseen faktaan perustuu instituutin esitys siitä, että Suomen pitäisi välttää omin päin Venäjän kanssa tapahtuvaa kahden välistä politiikkaa ilman eurooppalaista ankkuria? Miksi se on muka Suomelle riski? Suomen ulkopolitiikan perusteisiin kuuluu nimenomaan kahdenväliset suorat ja hyvät suhteet Venäjään.”
Kaarlo Kaseva
Pori
uutiskirje 
