Juuri päättyneen liigakauden lopuksi moni pelaaja laittaa taas nappikset naulaan. Moni siirtyy työelämään, joku opiskelemaan, aika moni valmennuksen pariin tai muihin futiksen taustatehtäviin. Mutta sitten on myös niitä, jotka eivät oikeastaan koskaan suunnitellusti lopeta: siirrytään pikku hiljaa sarjatasoissa alaspäin oman fysiikan mukaan, kunnes sitten jossain vaiheessa todetaan, että tämä oli nyt tässä. Sellaisten pelaajien viimeiset pelit harvoin saavat minkäänlaista huomiota, vaikka mennyt ura olisi ollut komeakin.
Tämäkin kolumni olisi oikeastaan pitänyt kirjoittaa jo vuosi sitten. Olin seuraillut Sakari Saarisen uraa tiiviisti Tampere Unitedin fanivuosistani alkaen, mutta silti miehen peliuran loppuminen onnistui menemään ohi. TamUn jälkeen mies ehti pelata niin RoPSissa, KTP:ssä kuin Hakassakin, ja uran viimeisen matsinsa hän pallotteli Kolmosessa NoPSin paidassa. Jossain vaiheessa syksyä vain tajusin, ettei maagista numero 13:a enää löytynyt nokialaisten pelaajalistoilta, suoritin muutaman googlauksen ja totesin asiantilan. Hävetti.
Sakari Saarinen toimi kentällä juuri täsmälleen valmentajan ohjeistamalla tavalla.
Kun aloin käydä TamUn kotipeleissä 2000-luvun alussa, Sakari Saarinen oli ensimmäinen pelaaja, jonka opin kentältä tunnistamaan. Vasemmalla laidalla viilettävä blondi polkkatukka kiinnitti välittömästi huomion. ”Sakesta” tuli nopeasti Ratinan aurinkokatsomon keskellä päivystäneelle faniporukallemme yhteinen suosikki: tavaksemme tuli esimerkiksi äänestää Pohjolan Ottelun vakuuttaja -tekstariäänestyksessä kotijoukkueen numeroa 13, oli Saarinen sitten kentällä tai ei. Samoin tavaksi tulivat toinen toistaan typerämmät kannustushuudot Saken ollessa kentällä – ”maajoukkueeseen” nyt oli vielä jotenkin ymmärrettävissä, ”pure sitä jalkaan” kesken kaksinkamppailun ei niinkään.
Myöhemmin opin ymmärtämään, että Sakke oli itse asiassa oppikirjaesimerkki kahdesta eri ilmiöstä. Ensiksikin hän oli äärimmäinen joukkuepelaaja, joka toimi kentällä juuri täsmälleen valmentajan ohjeistamalla tavalla. Tällaiset pelaajat harvoin pääsevät otsikoihin luovuudellaan ja taituruudellaan, mutta saattavat silti olla joukkueensa tärkeimpiä palasia. Toisekseen Saarinen oli juuri sellainen pelaaja, jonka ansiosta toiset saavat gloriaa: tilanteiden rakentaja, likaisen työn tekijä, joka haastaa, rikkoo ja pelaa välillä sääntöjen rajamailla voidakseen myöhemmin antaa sen ratkaisevan syötön voittomaaliin.
Kuluneen Veikkausliigakauden aikana olen tullut ajatelleeksi usein Sakkea katsellessani Ilveksen otteluita. Keltapaitojen laidalla kun on viilettänyt hieman lyhyttukkaisempi mutta astetta taitavampi blondi, junnumaajoukkueeseenkin murtautunut Mikael Soisalo. Siinä, missä Saken peliuran kulta-aikoina TamUssa oli aina joku, kelle kärjessä syöttää – Antti Pohja, Ville Lehtinen tai vaikka Henri Myntti – ovat Soisalon upeat nousut liian usein tällä kaudella jääneet kliimaksia vaille. Kuten moni on jo ehtinyt huomauttaa, Ilveshän voisi olla Suomen Leicester, mikäli joukkueelta löytyisi joku edes pikkuisen jamievardymäinen kärkimies.
Median jalkapallouutisointi keskittyy yleensä tilastoissa näkyviin sankareihin, kuten ratkaisevien maalien tekijöihin tai huipputorjuntoihin venyviin veskareihin. Huomattavan paljon vähemmän palstatilaa saavat pohjatyön tekijät, uhrautuvat pakit, keskikentällä peliä rakentavat taiturit tai ratkaisevia keskityksiä antavat laiturit, vaikka ilman heitä eivät tähdetkään loistaisi niin kirkkaina. Sakkea kritisoitiin TamUn aikana usein ”rumasta” pelistä, koikkelehtivasta askeltamisesta ja puutteellisesta tekniikasta – FutisForumilla käytetty termi ”elävä puolapuu” on jäänyt mieleen – mutta kuten me kaikki tiedämme, jalkapallossa ei jaeta tyylipisteitä. Jokainen menestyvä joukkue tarvitsee paitsi staransa, myös sakarisaarisensa. Ja on niistä jälkimmäisistä joskus ihan asiallista kirjoittaakin.
Suomifutiskausi alkaa olla liigakarsintoja vaille paketissa, joten nyt sopii keskittyä täydellä höyryllä kansainvälisille kentille. Kansan Uutisten tiimi ottaa tänäkin vuonna osaa Vakion SM-kilpailuihin, ja ensimmäinen kierros on jo ehditty pelata. Mukaan ehtii silti vielä: ryhmän nimi Veikkauksen pelisivuilla (veikkaus.fi/vakiosm) on Kansan_Uutiset ja salasana zcWzFWyJ. 780 kimpan joukossa olemme tällä hetkellä sijalla 74.
Kierroksen tolpat löytyvät tällä kertaa heti kolmesta ensimmäisestä kohteesta: luotan sekä Tottenhamin, Manchester Cityn että ManUn hoitavan homman helposti kotiin. Ykköskohteen vierailija Leicester potee yhä mestaruuskrapulaa: Mestareiden Liigassa peli kulkee, mutta kotona kone on yskinyt eikä muutosta tähän liene odotettavissa Spursin vieraanakaan. Ykköseen ykkönen.
Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 29.10. kello 16.58. Kansan Uutiset suosittaa 64 merkin järjestelmää: 1, 2, 1, 1(x), 1, 2, 1(2), 1(x), 1(x), 1, 1(2), 1, 2(x).
Juttuun vaihdettu kuva 31.10.2016. Kuvassa oli väärä pelaaja.
lehti 