Saara Särmä kirjoitti kolumnissaan (KU 9.12.) hyvin, että oletukset jo saavutetusta tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta häivyttävät syrjiviä rakenteita näkymättömiin ja siten pitävät yllä syrjintää. Tämä pätee myös uskontoihin ja vakaumuksiin, vaikka syrjintä niidenkin perusteella on kielletty sekä perustuslaissa että uudessa yhdenvertaisuuslaissa.
Yhdenvertaisuusperiaatteeseen kuuluu positiivisen erityiskohtelun mahdollisuus. Se on tarkoitettu heikommassa asemassa olevan vähemmistön tosiasiallisen yhdenvertaisuuden edistämiseen. Sen sijaan vahvassa enemmistöasemassa olevan väestöryhmän tai uskonnollisen yhdyskunnan suosiminen on syrjivää, kun se asettaa muut ryhmät ja niihin kuuluvat ihmiset heikompaan asemaan.
Evankelis-luterilaisen kirkon julkisoikeudellinen erityisasema on uskonnottomien ja vähemmistöuskontoihin kuuluvien kannalta epäreilua ja syrjivää. Kirkollisverojärjestelmä, lasten uskonnollinen rekisteröinti, uskonnonopetus ja sen pakollisuus kirkon jäseneksi liitetyille lapsille, julkisen vallan toimintaansa liittämät jumalanpalvelukset, syrjivä hautaustoimilaki ja kirkolliskokouksen etuoikeus kirkkolain muutosesityksiin ovat ristiriidassa yhdenvertaisuusperiaatteen kanssa.
Niitä onkin luonnehdittu ”systeemiseksi syrjinnäksi” Kansainvälisen humanistisen ja eettisen unionin julkaisemassa Ajatuksen vapaus -raportissa.
Niin kuin Saara Särmä kirjoittaa: ”Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusvaatimukset saavat aikaan syyllisyydentunnetta niissä, jotka identifioivat itsensä etuoikeutettuun ryhmään kuuluviksi. Ei pidä kuitenkaan jäädä syyllisyytensä vangiksi ja defenssipäissään kiertää samaa rakenteellista keskustelukehää.”
Kirkon ja valtion erottamisen lisäksi kysymys on kirkon ja kuntien suhteista. Aivan samoin kuin kunnan suurimmalle puolueelle ei pidä antaa eräreilua erityisasemaa järjestää yksin valistustilaisuuksiaan päiväkodeissa ja kouluissa, sellaista ei pidä antaa evankelis-luterilaiselle seurakunnillekaan.
Ja samoin kuin Suomessa on vaalisalaisuus, kouluissakin pitäisi olla oikeus pitää ”uskonasiat” perheen omana tietona. Jumalanpalvelusten ymppääminen ja tyrkyttäminen lapsille koulujen toiminnan osana ei perustu lakiin ja opetussuunnitelmaan. Oikeus yksityisyyden suojaan ei estä kenenkään julkista poliittista ja uskonnollista toimintaa, oikeutta harjoittaa ja julistaa, oikeutta asettua ehdokkaaksi.
Toivon, että yhdenvertaisuuslain syrjintäkieltopykälässä mainittujen ryhmien keskinäinen solidaarisuus lisääntyy.
Esa Ylikoski
pääsihteeri
yhdenvertaisuusasioiden
neuvottelukunnan jäsen
Vantaa
uutiskirje 