Usein kuullun väitteen mukaan urheilu ei ole taidetta ja näistä kulttuurin muodoista ei ole löydettävissä juurikaan yhteisiä tekijöitä. Sportti on puhtaasti kilpailuun pohjautuvaa junttikansan törmäilyä, kun taas erityisesti korkeakulttuuriksi mielletyt taidemuodot ovat jollain tavalla ylevämpää ja vapaampaa kokemista sekä itseilmaisua.
Taiteesta ja urheilusta löytyy kuitenkin todella paljon yhdistäviä elementtejä. Esimerkiksi ammattimaiseen tanssiesitykseen valmistaudutaan samalla tavalla kuin moneen urheilusuoritukseen. Tapahtumaa edeltää pitkä, usein koko elämän mittainen fyysinen ja psyykkinen harjoittelu.
Usein väitetään, että taiteessa ei näy samalla tavalla kilpailuhenkisyys kuin urheilussa. Taide ei ole kuitenkaan missään tapauksessa kilpailusta vapaa vyöhyke. Huippumuusikot ja vaikkapa balettitanssijat harjoittelevat vähintään yhtä kovaa kuin huippu-urheilijat ja vain intohimoisimmat pääsevät pitkälle. Paljon kertoo se, että Neuvostoliiton lätkämaajoukkue treenasi aikoinaan balettia parantaakseen fyysisiä ominaisuuksiaan.
Pelkkä lahjakkuus ei useimmiten riitä mihinkään. Eteenpäin edetään ainoastaan raa’alla työllä ja pedanttisella harjoittelulla, joka on monissa taidemuodoissa huomattavasti rajumpaa kuin urheilulajeissa. Myös taiteilijalta vaaditaan esiintymistilanteessa 100-prosenttista onnistumista, samalla tapaa kuin urheilijalta.
Kuten perinteisiin taidemuotoihin, myös urheiluun liittyy vahvana elementtinä improvisointi. Jalkapallossa koreografia on valmennuksen luoma pelisuunnitelma ja pelaajat toteuttavat sen jokaisessa näytöksessä eli ottelussa erilaisella tavalla.
Tanssitaiteilija Tero Saarinen on todennut, että tanssin ohella myös jalkapallo on rytmin ymmärtämistä. Keskiössä on suhde maahan ja omaan vartaloon. Samalla pitää hallita pelivälinettä ja toimia yhteistyössä muiden vihreän veran taiteilijoiden kanssa. Esimerkiksi parhaita brasilialaisia pelaajia ja Diego Maradonaa yhdistää elegantti ja rytmikäs liikkuminen kentällä pallon kanssa.
Myös penkkiurheilijaa tai tässä tapauksessa fanaattista kannattajaa ja taiteen seuraajaa voi verrata toisiinsa. Kentän tai näyttämön tapahtumat resonoivat yleisön kanssa. Ilman katsojia ei voi syntyä interaktiivista kokemusta. Molemmissa tapahtumissa kokemus sisältää esteettisen elementin.
Suomen ehkä tunnetuimman futisesteetikon, kirjailija Jukka Pakkasen mielestä jalkapallo ei kuitenkaan ole taidetta. Jari Litmanen tai Pelé eivät olleet Pakkasen mukaan taiteilijoita. He olivat jalkapalloilijoita, mutta he antoivat syötöillään ja oivalluksillaan hetkiä, jotka muistuttavat taidetta.
Myös taiteen ja urheilun keskustelukulttuurissa on suuria eroja. Suomalaiset taiteen kuluttajat eivät valita oman taiteenlajinsa huonoa tasoa futisfanien tapaan, jos vain tietynlaiset taiteen muodot hyväksyviä perussuomalaisia ei lasketa tässä mukaan. Esimerkiksi kirjallisuuden tasoa ei juuri vertailla muiden eurooppalaisten maiden välillä.
Monen mielestä tämä johtuu urheilun vahvemmasta kilpailuasetelmasta ja siitä, että jalkapallossa on käytössä yhteinen kieli – toisin kuin kirjallisuudessa. Taustalla on kuitenkin myös vahvempi traditio. Kuten Tampereen Pallo-Veikkojen kannattajaryhmän blogissa todetaan, emme ole jalkapallossa lähelläkään tilannetta, jossa aidosti ymmärtäisimme omaa toimintaamme osana yhteisöä ja osana omaa jalkapalloilullista traditiota. Tämä onkin suomalaisen jalkapallokulttuurin suurin ongelma.
Tulenkantajiin kuuluneen Erkki Valan mukaan taidetta on yksilön ”kaipaus äärettömään” ja ”elämä”, joita tulee rakastaa. Itselleni jalkapallo on rakastamani liikunnan ja kulttuurin muoto, jonka parissa voi nauttia myös jollain tavalla uskonnollisista kokemuksista – riemuita, liikuttua ja kokea yhteenkuuluvuutta kanssakulkijoiden kanssa. Valan määritelmä täyttynee.
Lauantain vakiokupongilta löytyy tukku Suomen sarjojen otteluita, Englannin cupin finaali sekä Espanjan ja Ranskan cup-taistoja.
FA-cupin loppuottelussa kohtaavat Arsenal ja Chelsea. Antonio Conten Chelsea on ollut pelitavallisesti edellä marraskuusta saakka ja lähtee suosikkina otteluun. Tuplan voittaminen kiinnostaa varmasti ja Arsene Wenger joutuu jälleen nöyrtymään. Kohteeseen varma kakkonen.
Kotimaan kamppailuissa varmimmat voittajat löytyvät kohteista 2, 4 ja 13. Ilves, Haka ja GBK eivät tarvitse taakseen vaihtomerkkejä.
Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 27.5. kello 16.58. Kansan Uutisten Viikkolehti suosittaa 64 merkin järjestelmää: 1(2), 2, 1, 1, 2, 1(X), 1, 2, 1(X), 2(1), 1(X), X(2), 1.
lehti 