Kaivosvaltaukset uhkaavat Torronsuon kansallispuistoa

Fediverse-instanssi: Jaa linkki

Maan vanhimpiin kuuluva, Kanta-Hämeessä sijaitseva Torronsuo syntyi jääkauden jälkeen yli 10 000 vuotta sitten. Merivaiheen jälkeen alue muuttui järveksi ja alkoi kasvaa umpeen.

Ruotsin ja Venäjän vallan alla kiinalaiset sotavangit kaivoivat Torronsuolle yhä näkyviä ojia. Myöhemmin suosta koetettiin lohkoa peltoa. Suon reunassa on ikivanha Härksaaren louhos.

– Suo on syvimmillään kaksitoista metriä ja keskisyvyys on kuusi metriä. Suomen Luonto -lehti listasi viime vuonna Torronsuon maan syvimmäksi suoksi, kertoo paikallinen opas Jouni Palen.

Viime vuonna suolla kävi 26 000 retkeilijää. Se on ennätysmäärä.

– Soita on paljon, mutta Torronsuon erityisyys on sen pysyminen luonnontilaisena. Vuonna 1990 perustettu kansallispuisto on mallikappale alkuperäistä luontoa, Palen tähdentää.

Torronsuo on merkittävä teerien ja kurkien levähdys- ja parittelupaikka. Suolla asuu runsaasti kasvien kanssa symbioosissa eläviä perhosia. Siellä voi bongata myös pikku kihokkeja.

– Torronsuo on kauneimmillaan aamuvarhain. Mutta ilman tällaisia retkiä moni ei lähtisi niin aikaisin, naurahtaa Palen vaelluksemme startatessa pääsiäisaamuna suolle Somerontien puoleiselta lähtöpisteeltä.

Torronsuon mineorologinen tausta on rikas. Alueelta on louhittu kvartsia Someron Åvikin lasitehtaalle jo 1700-luvulla. Isä ja poika, A. ja E. Nordenskjöld tutkivat aikanaan Torronsuon mineraaleja.

– Monia kivilajeja on viety juuri eurooppalaisiin kivimuseoihin.

Jätevedet leviäisivät Saloon ja Poriin saakka

Palen kertoo neljän ylikansallisen kaivosyhtiön tehneen valtauksia Torronsuon alueella. Osa tehdyistä kaivosvaltauksista kulkee aivan suon reunassa.

Torronsuon ykköslöydös on litium, jota tarvitaan älylaitteisiin. Litiumia käytetään myös sähkö- ja hybridiautojen akkuihin. Sähköautoon kuluu 50 kiloa, kun älypuhelimen akussa litiumia on vain kymmenen grammaa.

Torronsuo on kohosuo, jonne vettä tulee vain taivaalta. Se on myös vedenjakaja-aluetta ja Kokemäenjoen vesistön latvusaluetta. Kaivoksen jätevedet voisivat levitä näin jopa Saloon ja Poriin.

– Kyllähän se vesi täältä jonnekin valuu, naurahtaa forssalainen biologian tohtori Simo Veistola. Hän on Torronsuon vartijat -kansalaisryhmän perustajajäseniä ja Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja.

Veistolan mukaan laajin kaivosvaltaus ulottuu Humppilaan asti.

– Nämä ovat hyvin pääomavaltaisia toimijoita. Ne pyrkivät löytämään rikkaita esiintymiä ympäri maapalloa. Suomen kaivoslaki mahdollistaa kenen tahansa maan valtaamisen tutkimustarkoitukseen.

Pienellä rahalla pääsee kiinni valtauksiin

Valtauksen lupamaksut ovat noin 2 000 euroa. Se on isolle yhtiölle pieni summa.

– Torronsuon vartijat lähtee siitä, että kaivosta ei voi perustaa. Suomesta löytyy varmasti vastaavanlaisia esiintymiä muualta, sanoo Veistola.

Pahin esimerkki lienee Lapin Viiankiaapa, joka on Natura-aluetta. Jopa sinne on saatu tutkimuslupa.

– Siellä kaivetaan ja tutkitaan. Luonnonsuojelunäkemyksiä ei ole otettu huomioon, kun kaivoslakia uudistettiin. Tutkimustoiminta ja valtaaminen on helppoa.

Valtauksen tekemistä on hyvin vaikea estää.

– Luonnonsuojeluyhdistys on yrittänyt estää yhtä valtausta, mutta ne aloitteet menevät nurin, Veistola toteaa.

Ihmiset eivät nyt edes tiedä, että heidän maansa voivat olla kaivosvaltauksen alla.

– Suomalaiset tuskin toivovat, että ulkomainen yritys tulee kaivamaan, ja pääoma virtaa suoraan ulkomaille.

Pitää keskustella ajoissa

– Torronsuon suojelualue pitää jättää rauhaan. Valtaukset käsittävät paljon näitä reuna-alueita, ja tästä pitäisi keskustella avoimesti, Veistola sanoo.

Nyt asiasta ei keskustella juuri lainkaan.

– Sanotaan, että kaivos on tulossa vasta kymmenen vuoden päästä. Haluamme, että ihmiset tietävät.

Geologian tutkimuskeskuksessa on käännetty englanniksi valtavat tietokannat, joista ulkomaisten yhtiöiden on helppo nähdä mineraalipitoisuudet.

– Valtio on satsannut siihen paljon rahaa. Kaivosyhtiöt saisivat nyt kertoa, montako litraa vettä vaaditaan, jotta saadaan kilo litiumia, kertoo Veistola.

Veden tarve on kaivostoiminnassa valtava. Jätevesi on pakko laskea johonkin.

– Haluamme, että kaivosyhtiöt kertovat, millaisilla kunnostustoimenpiteillä maaperä voidaan pelastaa, jos kaivosyhtiö menee konkurssiin. Miten toimii kaivos, joka ei pilaa vesiä eikä tuota pöly- ja rikastushiekkaongelmia?

Osa kaivoksen pääomatuotosta pitäisi mennä konkurssitapausten estämiseksi suoraan valtiolle.

Aika hupenee

Kaivosvaltauksista on tarkoitus järjestää Forssan seudulla keskustelutilaisuuksia. Tavoitteena on vaikuttaa maakuntakaavaan.

– On esimerkkejä, että jos paikalliset päättäjät ja maakuntakaavan tekijät yhdessä sanovat, että me ei haluta tänne kaivosta, niin kaivosyhtiö siirtää usein silloin painopisteensä muille alueille, Veistola kertoo.

Forssan Vasemmistoliiton puheenjohtaja Janne Nieminen arvioi, että kaivosasiasta tulee puolueenkin sisällä keskustelua. Hän toimii myös SAK:n paikallisjärjestön puheenjohtajana.

– Varmasti tulee monenlaisia mielipiteitä eri ammattialoilta.

- Myös keskustalaisia voi kiinnostaa. He ovat Forssan seudulla isoja maanomistajia, eivätkä korvaukset menetetystä maasta ole sellaisia, mitä voisi kuvitella, Nieminen sanoo.

Kyse on myös työpaikoista: onko matkailun edistäminen kaivosteollisuutta isompi työllistäjä Forssassa.

Tammelalaisen eräoppaan Jouni Palenin mielestä kyse ei ole vain siitä, saavatko forssalaiset töitä enemmän matkailusta vai kaivosteollisuudesta.

– Jos kaivos tulisi, menettäjä olisi luonnon monimuotoisuus. Suo pysyy vielä silloinkin tuhottuna, kun paikallinen matkailuyrittäjä ja monikansallinen kaivosyritys ovat jo poistuneet keskuudestamme.