Satuin joku tovi sitten juttusille seattlelaisen futisfanin kanssa. Rapakon takanahan futiskulttuuri on monestakin syystä erilaista kuin Suomessa: lajin suosio on kasvanut merkittävästi vasta viime vuosikymmeninä, oikeastaan vasta 1994 USA:ssa järjestettyjen MM-kisojen sekä samalla vuosikymmenellä perustetun MLS-liigan myötä. Samoin fanikulttuuri on rakentunut hiukan toisella tavalla, ja mikä olennaisinta, aivan erilaiseen maailmaan kuin vaikkapa eurooppalaisilla vanhoilla suurseuroilla.
Seattle Soundersin faniryhmä Emerald City Supporters on ihan samanlainen kannattajapoppoo kuin suomalaisillakin seuroilla on, muutamin pienin eroin. Se, että ryhmällä on varapuheenjohtajana nainen, ei kuulosta kovinkaan tavattomalta, mutta se, että ryhmällä on myös useampi naiscapo, on jo hämmentävää. Capoksi kutsutaan siis sitä fanikatsomon toimintaa edestä johtavaa ”kapellimestaria”, joka aloittaa huudot ja chantit sekä tsemppaa omiaan kannustamaan. Sellaiseksi pääsyyn vaaditaan yhteisön luottamus ja arvostus.
Sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvä eriarvoisuus manifestoituu jalkapallossa.
Suomalainen fanikulttuuri on suhteellisen terveellä pohjalla. Vaikka huligaaneista aina silloin tällöin saavat iltapäivälehdet šokkiotsikoita, ongelma on kuitenkin varsin pieni eikä koske montakaan joukkuetta. Samoin otteluihin uskaltaa hyvin tulla koko perheen kanssa, väkivaltaa tai muita ikäviä lieveilmiöitä ei tarvitse pelätä. Tämä ei ole kaikkialla itsestäänselvyys.
Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö suomalaisessa kannattajakulttuurissa – ja futiskulttuurissa ylipäätään – olisi ongelmia. Jalkapallo on syvästi yhteiskunnallinen laji ja ilmiö, joten on loogista, että sen kipukohdat ja sokeat pisteet heijastelevat yhteiskunnallisia valtarakenteita ja arvoarvostelmia. Olemme tottuneet pitämään Suomea tasa-arvon mallimaana, ja ehkäpä siksi meidän on ollut vaikea nähdä kulissien taakse.
Etenkin sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvä eriarvoisuus manifestoituu jalkapallossa ja sen kannattajakulttuurissa. Paitsi, että naisten jalkapalloa ei arvosteta läheskään yhtä paljon kuin miesten, on naisten asema lajin piirissä muutenkin haastava. Mies voi kyllä valmentaa naisten joukkuetta, mutta naisvalmentaja miesten sarjoissa on harvinaisuus. Samoin suosittujen joukkueiden faniryhmät koostuvat pääasiassa miehistä, ja naisten rooli seuroissa on harvoin aktiivinen – toki poikkeuksiakin on.
Tasa-arvosta puhuttaessa on tärkeää määritellä, mitä sillä tarkoitetaan. Pelkkä mekaaninen naisten lisääminen valmennustiimeihin tai kannattajaryhmiin ei auta ellei samalla räjäytetä koko patriarkaalista rakennetta, jossa naisen osaamista ja tekemistä pidetään vähempiarvoisena. Kyse ei ole vain siitä, että otetaan naiset mukaan, vaan otetaan heidät mukaan tasa-arvoisina toimijoina, joiden toimintaa arvotetaan samoin mittarein.
Eikä kyse ole vain toimijoiden sukupuolijakaumasta, vaan toiminnan inklusiivisuudesta: siis siitä, miten siihen pääsee ja voi aidosti osallistua. Inklusiivisuus syntyy toimintakulttuurista, jossa ei esimerkiksi käytetä homoa haukkumasanana tai pilkata huonosti pelannutta miestä naiseen viittaavilla termeillä; jossa otetaan huomioon, että porukkaan kuuluu muitakin kuin heteromiehiä. Oma vastuunsa on myös urheilusta kirjoittavalla medialla.
Jenkkilän soccerin vertaaminen kotoiseen jalkapalloon ei monessa kohtaa ole kovin järkevää. Fanipuolella siellä tunnutaan kuitenkin tehdyn jotain oikein, samoin siinä, että naisfutis on arvossaan. Lajikulttuurin ottaessa ensiaskeliaan 1990-luvulla ajateltiin tasa-arvosta kovin toisella tavalla kun silloin, kun futis tuli Suomeen. Voi olla, että systeemi kehittyi alun alkaenkin toisella logiikalla kuin meillä.
Lajiniilojen ja päätykatsomojanarien voisi silti olla syytä pohtia tosissaan, miten omaakin toimintaa voisi tehdä kutsuvammaksi. Ja jos moinen ei kiinnosta, voisi edes kysyä itseltään, miksi.
Viikonloppuna pelataan MM-karsintoja, joten Valioliiga ja Championship ovat tauolla. Vakiolapulta löytyykin karsintapelien lisäksi brittien Ykkösliigaa. Mukana on myös Huuhkajien kotipeli Islantia vastaan, jossa kotijoukkueella on revanssin paikka: viimesyksyinen matsi Islannissa kun päättyi nöyryyttävään tappioon kyseenalaisella maalilla.
Suomen mahdollisuudet kisoihin ovat käytännössä menneet, kun taas islantilaiset ovat vielä skaboissa tosissaan mukana. Siitä huolimatta toivon, että Rive Kanervan suojatit tarjoilevat Ratinan stadionin katsojille viihdyttävää futista ja lätkäisen kohteeseen 5 vierasvoiton lisäksi toiveikkaan raksin.
Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 2.9. klo 16.58. Kansan Uutiset suosittaa 64 merkin järjestelmää: 1, 1(X), 2(1), 1, 2(X), 2, 1, 1, 1(X), 1(X), 1(X), 1, 1.
VIIKON VÄITE: TPS:n jääkiekkojoukkue joutui viime viikonloppuna somemyrskyn silmään tuettuaan Turku Prideä sateenkaarihenkisellä päivityksellä. Kirjava vastaanotto paljasti, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeudet eivät todellakaan ole urheiluyhteisössä itsestäänselvyys. Myös futisjoukkueiden toivoisi huomioivan asiaa enemmän, muutenkin kuin teemaviikkoina.
lehti 