Espanjan valtakunnan päämies Mariano Rajoy lähetti 12 000 aseistettua poliisia oman kansan, Katalonian kansan, kimppuun estämään kansanäänestystä. Äänestyksessä kansalta kysyttiin: Haluatko Katalonian olevan itsenäinen tasavalta? Kyllä tai ei.
Äänestäjistä 90 prosenttia vastasi kyllä. Heitä oli 2,2 miljoonaa. Äänestysprosentti 42,6 (el Periódico).
Päivämäärä 1.10.2017 on piirtynyt tulisin tai verisin kirjaimin Katalonian kansan tietoisuuteen ja muistiin. Tuona aamuna monet olivat heränneet jo aamuviideltä valmistautumaan suureen tapahtumaan yhdessä koko perheen kanssa, kuten Kataloniassa toimitaan. Isovanhemmat, tädit, lapset, lastenlapset.
Yhtäkkiä paikalle ajaa kovalla vauhdilla kuusi suurta poliisiautoa. Niiden sisältä purkautuu nopeasti sata mustapukuista, suurikokoista kypärämiestä, jotka juoksevat kohti ihmisiä pamputtaen jokaista kohdalle sattuvaa.
Monet olivat yöpyneet äänestyspaikalla turvatakseen äänestysmateriaalia siltä varalta, että poliisit tulisivat. Koko viikon poliisi oli tehnyt ratsioita ympäri maan ja saanutkin miljoonia äänestyslippuja saaliiksi, mutta uurnia ei löytynyt mistään. Se oli kova pala etsijöiden ja hallituksen kunnialle.
Ihmiset asettuivat jonoon odottamaan äänestysvuoroaan. Tunnelma oli iloinen, juhlava, jännittynyt. Varsinkin vanhemmat ikäpolvet olivat liikuttuneita: ikivanha unelma Katalonian itsenäisestä tasavallasta, Francon ajat, vankilat, pakolaisleirit, menetykset muistuivat mieleen.
Jotkut vapaaehtoiset olivat tuoneet mehua, kahvia, pullia, magdalenoja.
Yhtäkkiä paikalle ajaa kovalla vauhdilla kuusi suurta poliisiautoa. Niiden sisältä purkautuu nopeasti sata mustapukuista, suurikokoista kypärämiestä, jotka juoksevat kohti ihmisiä pamputtaen jokaista kohdalle sattuvaa. Vaihtoehtoisesti he ampuvat kumiluoteja tai suihkuttavat kyynelkaasua.
Ihmiset huutavat, kirkuvat ja itkevät. He ovat täydessä šokissa. He kaatuvat maahan, heitä kiskotaan hiuksista, potkitaan. He olivat nostaneet kätensä ylös tarjoten vain rauhaa. Heitä haukutaan ja hakataan. Naiset saavat iskuista suuren osan: ”Huorat, painukaa kotiinne siitä!” Iskuja, kirouksia, verta.
Kypärämiehet toteavat oven olevan lukossa. Ovi isketään paikoiltaan, rikotaan ikkunoita. Miehet ryntäävät etsimään uurnaa, he käyvät koulun läpi, potkivat ovia rikki. Uurnaa ei löydy. He ottavat mukaansa äänestysliput, tietokoneet, kaiken mahdollisen, millä voisi estää äänestyksen jatkumisen. Yhtä nopeasti kuin he olivat saapuneet, he lähtevät kohti seuraavaa kohdetta.
Kypärämiehet käyvät Katalonian kaupungit ja kylät läpi päivän aikana. He jättävät jälkeensä yli 900 loukkaantunutta. Rajoyn hallituksen kommentti on: ”Mitään kansanäänestystä ei ole ollut. Kansallinen poliisimme on toiminut tehokkaasti ja esimerkillisellä ammattitaidolla. Puheet loukkaantuneista ovat pelkkää valhetta.”
Mutta entä kymmenettuhannet videot? Kännykkäaikakaudella kaikki filmataan: sekin, kun poliisi kiskoi nuorelta naiselta kolme sormea. Sitä tarinaa lapset kertovat nyt toisilleen kauhujuttuna.
Lokakuun ensimmäinen päivä opetti Katalonian lapsille ja nuorille sen, mitä ukki ja mummi olivat yrittäneet kertoa puhuessaan ”jostakin Francon ajasta”. Nyt se on jokaisella videolla, vuonna 2017 eräässä Euroopan kulmassa.
Soitan nopeasti tyttärelleni: He ovat liikkeellä, voivat ilmestyä millä hetkellä tahansa, missä lapset ovat? Tuolla koulun takapihalla leikkimässä ystävien kanssa. ”Hei, viekää kaikki lapset pois nopeasti, ne voivat tulla, ne menevät joka puolelle, niitä on paljon ja ne lyövät ketä tahansa, myös vanhuksia.” Tyttäreni jää paikalleen ja odottaa kaksi ja puoli tuntia, jotta äänestäminen onnistuu. Lapset on viety joka tapauksessa kauas.
Puhelimet käyvät kuumana. Joka puolella kansa varustautuu pahimpaan. Mutta ihmiset jäävät paikoilleen äänestyspaikalle. Haavoittuneet on viety sairaalaan. Uurnat on asetettu paikoilleen.
Vapaaehtoiset tekevät kaikkensa, jotta äänestys saadaan jatkumaan. Helppoa se ei ole. Mutta Katalonian kansa ei ole tottunut helppouteen, kun on kyse politiikasta ja suhteista Madridin hallituksiin.
Katalaanit ovat sitkeitä, pitkäjänteisiä, järkeviä, rauhanomaisia, edistyksellisiä. He rakastavat maataan, kulttuuriaan, sen monia juhlallisia traditioita, demokratiaa, perhettään ja ystäväpiirejään.
He rakastavat yli kaiken rauhaa. He pystyvät valtaviin rauhanomaisiin mielenosoituksiin, jotka voivat jatkua koko päivän. Ja paikalla on yli miljoona ihmistä.
Mielenosoitukset ovat suurta kansanjuhlaa, missä myös aina soi musiikki, tanssitaan ja lauletaan. He osaavat yhdistää elämäänsä työn ja huvin. Ehkä juuri tämä Katalonian ilohenkinen ja rauhallinen elämänasenne viehättää ulkomaalaisia niin paljon, että maasta, ja erityisesti Barcelonasta, on tullut suosittu turistikohde.
Kansanäänestystä oli valmisteltu kuumeisesti niin Barcelonassa kuin Katalonian muissakin osissa. 60 000 vapaaehtoista oli ilmoittautunut avustamaan sen läpiviemisessä.
Mariano Rajoyn hallitus oli kieltänyt ehdottomasti äänestyksen. Siitä ei saanut edes puhua. Se oli tuomittu valtion korkeimmassa tuomioistuimessa.
Carles Puigdemont, Katalonian aluehallinnon presidentti, enemmistö hänen hallituksestaan sekä itsenäisyyttä ajavat kansanliikkeet jatkoivat kansanäänestyksen valmisteluja siitä huolimatta, että Rajoyn hallitus vangitsi yli kaksikymmentä aluehallinnon korkeata virkamiestä ja piti heitä raudoissa ja kuulusteltavina pari päivää. He saivat myös miljoonasakot.
Sitten Rajoyn hallitus otti haltuunsa Katalonian rahavarat. Ja poliisivoimat tuotiin kolmella laivalla etsimään äänestyslippuja ja -uurnia sekä ”turvaamaan rauhaa”, vaikka katalaanit vakuuttivat, että rauha pysyy maassa.
Katalonian kansa vastasi kuten aina: rauhanomaisella kansanmarssilla. Nyt maassa marssitaan joka päivä. Tiistainen yleislakko pysäytti maan. Myös maanviljelijät ovat liittyneet traktorikulkueineen oman kansan rauhaa turvaamaan. Palomiehet ilmestyvät sinne, missä tarvitaan turvajoukkoja kaiken varalta oman Mossos d’Esquadra -poliisin lisäksi.
Rehtorit, opettajat, taiteilijat, opiskelijat, työläiset, työttömät jne. Kaikki kansan kerrokset ja ikäluokat – ovat he sitten itsenäisyyden kannattajia tai ei – ovat mukana kansanliikkeessä, joka tuomitsee valtion harjoittaman väkivallan kansaa kohtaan. Suurin osa ihmisistä toivoo poliitikkojen pystyvän tekemään työnsä kaikkien hyväksi.
Leena Güell
Barcelona
uutiskirje 
