Vuonna 1972 ensi kerran esitetty Mikko Niskasen elokuva Kahdeksan surmanluotia on äänestetty kaikkien aikojen parhaaksi suomalaiseksi. Yli viisituntinen tv-elokuva pohjautuu tositapahtumiin Pihtiputaalla maaliskuussa 1969. Pienviljelijä Tauno Pasanen ampui neljä häntä pidättämään tullutta poliisia.
Niskasen kuvaus maaseudun pieneläjän ahdingosta on niin tyhjentävä, ettei aiheesta ole tehty muita tulkintoja.
Tammikuussa kuitenkin paukahtaa. Lahtelainen Teatteri Vanha Juko tuo surmanluodit ensi kerran näyttämölle ja tarinan samalla nykyaikaan. Ohjauksesta vastaa Juho Luukkonen.
Kirves tanassa, haulikko eteisessä ja räjähteet repussa.
Luukkosen mukaan teatterin tehtävä ei ole antaa vastauksia, vaan esittää kysymyksiä. Nykyaikaistetun Surmanluotien kysymyksiä ovat nämä:
Onko mikään yhteiskunnassamme muuttunut? Todella? Valitettavan ajankohtaiselta aihe tuntuu, kun katsoo uutisia Heinolasta, Raahesta.. Onko väliä, onko kyseessä pienviljelijä 60-luvulla tai paperityöntekijä vuonna 2009?
Uusi versio Kahdeksasta surmanluodista sijoittuu Lahteen vuonna 2010. Ei olla pellonlaidalla, vaan kaupungin vuokrakaksiossa, joka vinkuu ja huojuu. Pulloon ei tartu pienviljelijä, vaan työtön roskakuski. Ulosotto uhkaa, naapurit nauraa, poliisi kyttää. Pääministeri puhuu telkkarissa jotain, josta pieni ihminen ei saa tolkkua.
”Sanokaa sille yhteiskunnalle terveisiä, että hankkii meille töitä. Ehkä sitten pystyy paremmin noita verojakin maksamaan.”
Näin sanottiin Mikko Niskasen elokuvassa.
Lahden uusioversiossa on kirves tanassa, haulikko eteisessä ja räjähteet repussa.
Näytelmän valmistumista voi seurata tekijöiden blogissa surmanluodit.blogspot.com.
Ensi-ilta on 22.1.2010.
uutiskirje 
