Työelämän muuttuminen ja prekarisaation käsite pelkistetään julkisessa keskustelussa monesti vain pätkätöihin. Veera Nuutisen toimittama Uusi työväki osoittaa asiantuntija-artikkelein oivallisesti, miten moninaisia työelämän muutostrendit ovat. Osa niistä on jo selkeästi meneillään, jotkut vasta orastavat, ja niiden merkitys nähdään tulevaisuudessa.
Jo pelkästään digitaalisen teknologian kehitys mullistaa työelämää monin tavoin. Yhä useampi työtehtävä voidaan automatisoida. Työmarkkinoiden jakolinjat uhkaavat syventyä, kun koneet vievät erityisesti matalasti koulutettujen töitä.
Digitaalisen talouden työllisyysvaikutuksista väitöskirjaa tekevä Ville-Veikko Pulkka korostaa artikkelissaan, että teknologiamurros edellyttää uusia lähestymistapoja työllisyys- ja sosiaalipolitiikkaan. Perustulo, työajan lyhentäminen ja työn käsitteen laajentaminen tulevat entistä ajankohtaisemmiksi.
Halpatöiden
verkkoalustat
Tuore ilmiö on digitaalisten alustojen kautta sovittava keikkatyö. Asiakkaat ja työntekijät sopivat keskenään keikoista, ja alustoja ylläpitävät yritykset perivät välityspalkkion. Tätä kutsutaan työelämän ”uberisoitumiseksi” Suomeenkin rantautuneen taksipalveluyhtiö Uberin mukaan.
Joukkoistetun työn alustoilla työntekijät suorittavat usein vain sekuntien tai minuuttien mittaisia työtehtäviä, kuten lyhyiden haastattelunauhojen litterointia, tekstinpätkien kääntämistä tai tiedonhakua. Keskimääräiset ansiot jäävät Kansainvälisen työjärjestön ILO:n kyselyn mukaan alle Yhdysvaltojen minimipalkan. Toimeksiantaja voi myös hylätä työtehtävän ja pidättää palkan.
Digitaalisen alustan kautta työskentelevän toimeentulo ”voi olla täysin alustasta riippuvaista, eikä hänen ole mahdollista kontrolloida muita työolosuhteitaan kuin työaikaansa”, kirjoittaa Veera Nuutinen.
Tällainen työ on parhaillaan juridisten rajanvetojen kohteena. Alustayritykset eivät yleensä pidä itseään työnantajina, vaan määrittelevät työn suorittajat itsenäisiksi yrittäjiksi. Työ-sanan mainitsemistakin ne välttävät.
Britanniassa kaksi kuljettajaa voitti viime vuonna työtuomioistuimessa Uberia vastaan nostamansa kanteen: kuljettajat olivat tuomioistuimen mukaan työntekijöitä, eivät yrittäjiä. Uberin valitettua asiassa odotetaan vielä vetoomustuomioistuimen päätöstä.
Maahanmuuttopolitiikka
ajaa seksityöhön
Heikoimmassa asemassa työmarkkinoilla olevat ovat usein muualta tulleita. Maahanmuuttajien seksityöstä kirjoittava Niina Vuolijärvi toteaa, että siirtolaisten asemassa on isoja eroja heidän oleskeluoikeudellisen asemansa perusteella.
EU:n ulkopuolelta tuleville siirtolaisille työluvan saaminen on tehty käytännössä hyvin vaikeaksi. Työmarkkinoita koskevat rajoitukset tekevät monet heistä riippuvaisiksi seksityöstä ja asiakkaistaan. Pelko karkotuksesta estää heitä ottamasta yhteyttä viranomaisiin väkivaltaa tai hyväksikäyttöä kohdatessaan. Suomessakin seksin myyminen on karkotusperuste.
Vuolijärvi korostaa samalla, etteivät seksityöntekijät ole tahdottomia uhreja, vaan subjekteja, jotka pyrkivät ponnistamaan kohti parempaa elämää. ”Prekaarien intiimisuhteiden” kautta voi löytyä jopa aviopuoliso ja sitä kautta tulevaisuus Euroopassa. Suomen lainsäädännön vaatimus neljän vuoden avioliitosta ennen pysyvän oleskeluluvan saamista altistaa kuitenkin aviomiesten vallankäytölle tuona aikana.
Nouseeko
osuuskuntatalous?
Kirja esittelee monia työntekijöiden kannalta lupaaviakin mahdollisuuksia. Startup-yrityksissä, joita sosiologian tohtori Antti Hyrkäs esittelee, vältetään muodollisia valtarakenteita ja kontrollia ja annetaan työntekijöiden omaehtoisuuden ja luovuuden kukoistaa. Tosin byrokratian sijasta työntekijöitä hallitaan yrityskulttuurin keinoin, eikä selkeiden sääntöjen puuttuminen ole aina työntekijän kannalta positiivista.
Työntekijöiden itsemääräämisen ja demokratian kannalta kiinnostavia näköaloja liittyy viime aikoina Suomessakin yleistyneisiin työosuuskuntiin. Kun itsensä työllistäjiä ajetaan yrittäjiksi esimerkiksi viime vuoden alussa voimaan tulleella työttömyysturvalain muutoksella, prekariaatti voi ”puolustaa omia oikeuksiaan järjestäytymällä työnantajina toimiviksi yhteisyrityksiksi”, määrittelevät osuuskunta-aktiivit Jukka Peltokoski ja Jaana Pirkkalainen. He ennakoivat uuden osuuskuntaliikkeen nousua. Osuuskuntamuoto voisi heidän mukaansa toimia myös muun muassa verkkoalustojen kautta tehtävän työn järjestämisessä.
Uusi työväki -kirja korostaa työväenliikkeen tarvetta uudistaa edunvalvontaa työnteon muotojen muuttuessa. Uudet toimintatavat näyttävät nousevan ruohonjuuritasolta, mutta vakiintuneidenkin instituutioiden tulisi osallistua kamppailuihin. Kotisiivouksesta kirjoittava Martta Tuomaala toivoo ay-liikkeen tukevan Oikeutta siivoojille -liikettä vähintään tarjoamalla tilat kokoontumisia ja vertaistapaamisia varten.
Veera Nuutinen (toim.): Uusi työväki – Työ ja yrittäjyys prekarisoituvan palkkatyön yhteiskunnassa, Into Kustannus 2017, 235 sivua.
uutiskirje 