Kaksivuotinen projekti
Kahdeksan tunnin työpäivän säätämisestä tulee kuluneeksi tasan sata vuotta 27. marraskuuta 2017. Vapauden museo avaa seuraavana päivä Tampereen Työväenmuseo Werstaalla.
Vapauden museossa pääasiassa eivät ole historialliset henkilöt, vaan vapaudet ja niiden merkitys ihmiselle.
Vapauden museon on tarkoitus toimia Tampereella kaksi vuotta. Museo sijaitsee Tekstiiliteollisuusmuseon tiloissa.
Ilman vapaa-aikaa ei olisi syntynyt työväenkulttuuria.
Vapauden museon taustalla on neuvottelukunta, joka koordinoi vasemmistopuolueiden ja ammattiliittojen toimintaa itsenäisyyden ja sisällissodan merkkivuosina.
Museo on koottu Werstaan, Työväen Arkiston ja Kansan Arkiston kokoelmista.
Tampereella tämän kuun lopussa avattava uusi museo kertoo hyvinvointivaltion poliittista historiaa, jossa tärkeitä etappeja ovat suurmiesten sijaan kahdeksan tunnin työpäivä, kouluruokailu ja terveyskeskus. Edes Urho Kekkosta ei mainita kertaakaan.
Näyttelypäällikkö Ulla Jaskari Werstaalta pohtii, millaiset laatat museon kylpyhuoneeseen laitetaan. Muitakin sisustusratkaisuja on työn alla. Näytteille on tulossa muun muassa äitiyspakkaus.
Vapaudet ilmenevät näyttelyyn rakennetuissa tiloissa ja esineissä. Kylpyhuone symboloi sodanjälkeistä asumisen paranemista, mikä toi vapautta nimenomaan työväenluokalle. Yksityisyys lisääntyi, kun oman kylpyhuoneen oven sai kiinni ja kylpyhuoneeseen tuli lämmin vesi.
– Eikä mennyt kaikki aika johonkin vedenkantoon. Tuli aikaa lisää, mahdollisuus kehittää itseään ja esimerkiksi opiskella, museota käsikirjoittanut tutkija Leena Ahonen sanoo.
Hyvinvointivaltion kehittyminen on tuonut vapauksia: oikeus viedä lapsi päivähoitoon, oikeus saada koulutusta, oikeus vapaapäivään. Sitä Vapauden museo haluaa korostaa.
Poliittinen vääntö
unohtuu ajan myötä
Werstaan museonjohtaja Kalle Kallio sanoo, että näitä vapauksia pidetään nykyään itsestäänselvinä. Ne ovat päätyneet kansakunnan kaapin päälle osaksi yhteistä menneisyyttä, ja niiden poliittisuus on häipynyt. Peruskoulu on yksi jaetuimmista ylpeydenaiheistamme, vaikka uudistus ei ollut itsestäänselvä.
– Ajatellaan, että peruskoulu-uudistus alkoi Lapista ja valui alas 1970-luvulla. Ei se niin mennyt, vaan siinä oli iso poliittinen vääntö, jolla uudistus saatiin aikaiseksi, Kallio sanoo.
Vapauden museo haluaa korostaa harvemmin kerrottua arkisten, totuttujen asioiden historiaa, joiden perimmäinen tarkoitus on ollut lisätä yksilöjen vapautta. Niiden, kuten vaikkapa terveyskeskusten poliittinen historia on vielä niin tuoretta, ettei sitä ole kirjoitettu.
– Esimerkiksi ammatillista koulutusta on tutkittu todella vähän, vaikka sillä on ollut valtava merkitys. Terveyskeskusten rakentaminen on toinen tällainen kohta: miten tällainen järjestelmä rakennettiin ja mihin sillä pyrittiin, sitä ei ole juuri tutkittu, Kallio sanoo.
Kahdeksan tunnin työpäivä
vapautti harrastamaan
Myös sopimusyhteiskunta työaikalakeineen on päässyt osaksi vääjäämättä etenevää, neutraalia historiaa, mutta sitä edelsivät kansainväliset poliittiset kamppailut. Työpäivä lyheni kahdeksaan tuntiin vuonna 1917, ja vuonna 1965 työviikosta tuli viisipäiväinen. Teollistumisen alkuaikoina työpäivät olivat yleisesti 12:n tai jopa 16 tunnin pituisia. Kahdeksan tunnin työpäivä mahdollisti uudenlaisen yksilönvapauden.
– Työaikalait mahdollistivat myös työväenliikkeen harrastustoiminnan. Näin syntyivät esimerkiksi matkailupalvelut. Jos ihmiset olisivat olleet 12 tai 14 tuntia päivässä töissä, heillä ei olisi ollut mahdollisuutta matkustaa, käydä konserteissa tai festareilla, Leena Ahonen sanoo.
Moni vasemmistopuolueiden ajama uudistus toteutui vauraamman väen ankarasta vastustuksesta huolimatta. Vapauden museo herättää kävijää kysymään, mitä ovat tämän päivän vapaudet, ja miten ne peilautuvat vaikkapa 1920–1930-lukujen maailmaan, sanovat Ahonen ja Jaskari.
Museokävijä kävelee läpi vapauden porteista, ja voi kysyä itseltään, mitkä asiat ovat olleet vapauden rajoitteita ja mitkä vapauden mahdollistajia.
Katseet suunnataan
myös tulevaisuuteen
Näyttely sisältää myös vihjeitä tulevaisuudesta: tarkoitus on herättää ajatusprosesseja siitä, mitä nyt tapahtuu vapauksien näkökulmasta ja mitä seuraavaksi. Museossa on vuorovaikutteisia osioita, joissa on esitetty jokin väite, josta kävijä pääsee äänestämään. Äänestämään pääsee esimerkiksi alkoholipolitiikasta ja toisen asteen koulutuksen rahoituksesta.
Ilman vapaa-aikaa ei olisi syntynyt työväenkulttuuria tai nuorisokulttuuria.
– Työväentalot ovat olleet merkittävä vapauden symboli. Kun työväentaloja rakennettiin, tuli vapaa-ajanvietosta omaehtoista, eikä oltu enää riippuvaisia wrightiläisen työväenliikkeen ja työnantajien suopeudesta. Omalla paikalla oli merkitystä omanarvontunnolle, sanoo Jaskari.
Iso muutos oli, kun työväenliike pääsi irtautumaan pelkästä taloudelliseen hyvinvointiin tähtäävästä toiminnasta.
– Kun pystyi luottamaan siihen, että saa eläkettä ja lapsilla on koulutusmahdollisuudet riippumatta omasta palkkapussista ja työttömänäkin pärjää, niin kyllähän se räjäyttää sen tunteen, että voi vaikuttaa yhteiskunnassa. Jos voi luottaa omaan ja perheen pärjäämiseen, voi suunnata resurssejaan muuhunkin kuin aineelliseen selviämiseen, Ahonen sanoo.
Varhainen työväenliike yhtenäisti ihmisiä ja opetti heitä toimimaan poliittisena voimana, mutta 1960–1970-luvuilla alettiin nähdä, että on erilaisia ryhmiä ja vähemmistöryhmiä, joilla on erilaiset tarpeet. Vammaiset ja seksuaalivähemmistöt nousivat esiin.
Tulonjaon tasaaminen verotuksella
alkoi sodan jälkeen
Elintason kasvu 1950- ja 1960-luvulla oli tärkeä edellytys työväenliikkeen tavoitteleman vapauden toteutumisessa, mutta tärkeitä olivat myös samaan aikaan tehdyt veropoliittiset päätökset, jotka johtivat vaurauden jakamiseen tasaisemmin. Vasemmisto pääsi vuonna 1948 hallitusvastuuseen, josta sai alkunsa hyvinvointivaltion rakentaminen. Progressiivisen verotuksen ja sosiaalipolitiikan kehittäminen alkoi.
Samalla luotiin massoille vapautta, mutta hyvinvointivaltion rakentaminen ei näyttäydy historiankirjoituksessa vapauskamppailuna, werstaslaiset sanovat. Esimerkiksi sisällissota muistetaan hyvin vapauskamppailuna. Se oli dramaattinen tapahtuma, josta on paljon kuvamateriaalia, ja jolle ihmiset luovat yhä merkityksiä.
Harvempi muistaa enää, miten SKDL vuonna 1958 esti valtion kassakriisillä perustellun lapsilisien maksamisen perumisen. Ehdotus torjuttiin mielenosoituksilla ja maratonpuheilla eduskunnassa, ja esitys lakkauttamisesta siirtyi seuraavien vaalien yli eikä lopulta toteutunut koskaan. Oli hyvinvointivaltion historiassa merkittävä päätös, että lapsilisien maksamista ei tuolloin lopetettu väliaikaisesti.
Hyvinvointivaltiota rakentaneet päätökset olivat harmaita kabinettipäätöksiä, jotka usein unohtuvat. Harmaat päätökset on myös vaikea esittää näyttävänä kuvana, eikä niitä voi välttämättä henkilöidä kehenkään. Kun päätöksestä tulee arkinen, eikä sitä kyseenalaisteta, päätöksen poliittisuus unohtuu.
– Historia näkyy jälkikäteen suoraviivaisena ja loogisena kehityksenä, ja kamppailut ja muut tarjolla olleet vaihtoehdot unohtuvat, Ahonen sanoo.
Kaksivuotinen projekti
Kahdeksan tunnin työpäivän säätämisestä tulee kuluneeksi tasan sata vuotta 27. marraskuuta 2017. Vapauden museo avaa seuraavana päivä Tampereen Työväenmuseo Werstaalla.
Vapauden museossa pääasiassa eivät ole historialliset henkilöt, vaan vapaudet ja niiden merkitys ihmiselle.
Vapauden museon on tarkoitus toimia Tampereella kaksi vuotta. Museo sijaitsee Tekstiiliteollisuusmuseon tiloissa.
Ilman vapaa-aikaa ei olisi syntynyt työväenkulttuuria.
Vapauden museon taustalla on neuvottelukunta, joka koordinoi vasemmistopuolueiden ja ammattiliittojen toimintaa itsenäisyyden ja sisällissodan merkkivuosina.
Museo on koottu Werstaan, Työväen Arkiston ja Kansan Arkiston kokoelmista.
uutiskirje 
