Markku J. Kekäläinen kuvasi talouspoliittisia pyrkimyksiäni KU:n lukijoilta-palstalla (KU 19.1.), niin että haluaisin pitää osaa ihmisistä työttöminä, jotta työvoimaa olisi tarjolla ja palkkainflaatio estettäisiin. Se talousteoria, jota edustan, ei tietenkään ole minun keksimäni vaan ihan taloustieteen valtavirtaa.
Tämä niin sanottu NAIRU-teoria ei oikeastaan sano, että meidän olisi välttämättä pidettävä työttömyys korkealla. Teorian sanoma on, että työttömyydellä on rakenteellinen tasonsa, jonka pysyvä alittaminen johtaa kiihtyvään palkkojen ja hintojen nousupaineeseen.
Niinpä vasemmistolainenkin hallitus, joka vilpittömästi haluaisi alentaa työttömyyttä ja koettaisi julkisia menoja kasvattamalla painaa sen esimerkiksi neljään prosenttiin, joutuisi huomaamaan, että palkat ja hinnat alkavat nousta nopeammin kuin euroalueella. Niinpä kilpailukyky heikkenisi, firmat joutuisivat irtisanomaan ja ne eivät heikon kannattavuuden vuoksi enää investoisi Suomeen. Näin työttömyys taas nousisi jonnekin 7–8 prosentin tuntumaan.
Näinhän Suomessa kävi vuoden 2007 jälkeen. Kun työttömyys oli alentunut kuuteen prosenttiin, siitä ei välittänyt enää kukaan, ja palkkoja nostettiin surutta. Tässä nykyinen puolueenikin oli yksi syyllisistä Sari Sairaanhoitaja -kampanjoineen. Tuloksena oli kilpailukykyongelma ja monta vuotta jatkunut korkea työttömyys.
Työttömyyden rakenteellista tasoa voidaan alentaa rakenneuudistuksilla, jotka valitettavasti ovat ammattiyhdistysliikkeelle ja vasemmistopuolueille vaikeita. Silti niitä pitää tehdä, koska emme voi hyväksyä korkeaa työttömyyttä.
Työttömyyden alentaminen yhteistyössä ammattiyhdistysliikkeen kanssa edellyttäisi jonkinlaista pysyvää yhteiskuntasopimusta, jossa ammattiliitot sitoutuisivat siihen, että sovitaan vain nollakorotuksista tai korkeintaan inflaatiotarkistuksista niin kauan kuin työttömyys ylittää esimerkiksi viisi prosenttia. Näin toimimalla voisimme saavuttaa viiden prosentin rakenteellisen työttömyyden nykyisen 7–8 sijasta.
Ehdotimme tällaista sopimusta Osmo Soininvaaran kanssa laatimassamme raportissa vuonna 2013. Antti Rinne ja muut ammattiyhdistysjohtajat ovat valitettavasti kaikki olleet sitä mieltä, että tällainen toimintatapa on täysin mahdoton. Siksi en keksi muuta vaihtoehtoa kuin ”kipeät” rakenneuudistukset – ellemme sitten hyväksy pysyvää korkeaa työttömyyttä. Minä en ainakaan hyväksy.
Juhana Vartiainen
valtiotieteen tohtori
kansanedustaja (kok.)
lehti 