Valtiosääntöoikeuden asiantuntijat ovat kutakuinkin yksimielisiä siitä, että EU-asioissa valta kuuluu perustuslain mukaan pääministerille ja valtioneuvostolle.
Se, että EU-asiat ovat muuttuneet yhä enemmän ulkopoliittisiksi asioiksi, ei heidän mielestään poista sitä tosiasiaa, että kyse on perustuslain tarkoittamista EU-asioista.
– Minusta tämä asia on täysin yksiselitteistä. Silloin kun Lissabonin sopimusta käsiteltiin perustusvaliokunnassa, niin perustuslakiasiantuntijoiden keskuudessa tämä oli aivan selvää. Kun Eurooppa-neuvostosta tulee EU:n varsinainen toimielin, jota säännellään perussopimuksessa, silloin edustus kuuluu pääministerille, valtiosääntöoikeuden professori Kaarlo Tuori sanoo.
Hänen mielestään asiassa ei pitäisi olla riitaa. Asiasta on syksyn mittaan tullut hallituksen ja opposition välinen kädenvääntö.
– Eurooppa-neuvostossa olevat asiat ovat riidattomasti perustuslain tarkoittamia EU-asioita.
Miksi tästä sitten riidellään?
– Olen yllättynyt, että tästä on noussut tällainen metakka. Juridisen puolen pitäisi olla tässä aivan selvä. Ainoa selitykseni tässä on, että tämä kysymys kietoutuu yhteen tasavallan presidentin aseman sääntelyyn yleisesti.
– Siinä menevät nyt puurot ja vellit sekaisin sikäli. On esitetty argumentteja, että tässä esitettäisiin asioita, jotka kuuluvat Christoffer Taxellin perustuslakityöryhmälle. Näinhän ei ole, koska Lissabonin sopimuksen mukanaan tuoma muutos koskee nykyisen perustuslain tulkintaa ja soveltamista, Tuori sanoo.
Käytännöt muuttuvat, perustuslaki pysyy
Toinen valtiosääntöoikeuden asiantuntija, professori Mikael Hidén huomauttaa, että poliittiset käytännöt voivat muuttua, vaikka perustuslaki säilyisi. Perustuslaki kirjataan hänen mukaansa tarkoituksella väljäksi, jotta jokaisessa käänteessä sitä ei tarvitse muuttaa.
Lissabonin sopimuksessa on Hidénin mukaan juuri tästä kyse. Perustuslain mukaan EU-asiat kuuluvat enemmän pääministerille kuin presidentille. Kun jatkossa kokouksiin kutsutaan vain yksi edustaja Suomesta, kääntyy vaaka hänen mielestään pääministerin puolelle.
– On vaikea aina tietää, minkälaisiksi jotkut käytännöt EU:ssa muuttuvat. Keskeistä on, että kun ennen EU-kokouksissa on voinut olla kaksi edustajaa, nyt on yksi edustaja.
Perustuslaissa vallanjako pääministerin ja presidentin välillä on hänen mielestään alisteinen sille, miten Euroopan unionin valta kehittyy suhteessa kansallisvaltion valtaan.
– Jos EU:n ulkopoliittinen rooli vähenisi, niin valtioneuvoston valtakin vähenisi suhteessa presidenttiin. Vastaavasti jos EU:n rooli kasvaa, niin valtioneuvoston valta kasvaa, vaikka perustuslain pykäliä ei muutettaisi ollenkaan, Hidén summaa.
uutiskirje 
