Kongon sademetsän pelastaminen kangertaa

Inongon satamasta Kongon demokraattisessa tasavallassa rahdataan venekuormittain sademetsän puuta pääkaupunkiin Kinshasaan ja ulkomaille. Toiminta on tuhoisaa metsille ja niiden asukkaille.

Mai-Ndomben maakunnan pääkaupunki Inongo sijaitsee noin 650 kilometriä koilliseen Kinshasasta. Tukit on kaadettu laittomasti Mai-Ndomben metsästä, jonka pinta-ala on lähes kolmannes Suomesta. Kongon altaalla sijaitsee maailman toiseksi suurin sademetsä Etelä-Amerikan Amazonin jälkeen.

– Täältä lähtee tonneittain puuta vesi- ja maateitse ulkomaille tai myytäväksi pimeillä markkinoilla. Sademetsässä lojuu lisää tukkeja, joista osa odottaa kuljetusta ja toiset ovat mädäntyneet siellä jo vuosia, ympäristöaktivisti Prosper Ngobila vahvistaa.

– Tämä lasti on menossa ulkomaille. Minä hoidan vain kuljetuksen, mutta olen ymmärtänyt, että tämän bisneksen takana on hyvin vaikutusvaltainen henkilö, sanoo Mbo-niminen mies, joka toi rekkalastin puuta satamaan.

Rikkaat luonnonvarat

Mai-Ndomben metsässä kasvaa harvinaisia trooppisia puita, ja siellä elää 7 500 bonoboa, jotka ovat uhanalaisia ihmisapinoita ja ihmisen lähimpiä sukulaisia.

Maakunnan vajaaseen kahteen miljoonaan asukkaaseen kuuluu noin 73 000 batwa-pygmiä, joiden elämäntapana on keräily ja metsästys sademetsässä. Maanomistusoikeudet heiltä enimmäkseen puuttuvat.

Tuoreiden tutkimusten mukaan sademetsän uumenista löytyy myös timantteja, öljyä, nikkeliä, kuparia ja hiiltä. Mai-Ndombe -järven pohjassa sijaitsee rikas uraaniesiintymä.

Asukkaat unohdettiin

Maailmanpankki ryhtyi vuonna 2016 rahoittamaan Kongossa lukuisia REDD+-hankkeita, joiden on tarkoitus pelastaa sademetsää ja hidastaa ilmastonmuutosta. Tuki on yli 70 miljoonaa euroa vuodessa, ja sen pitäisi myös edistää sademetsän asukkaiden kestäviä elinkeinoja.

REDD+-mekanismi (Reducing Emissions from Deforestation and Forest Degradation) antaa kehitysmaille mahdollisuuden saada korvausta päästövähennyksistä, joita syntyy metsiä suojelemalla.

Kongon hankkeissa asukkaiden oikeutta maahan ei ole kunnioitettu, Rights and Resources Initiative (RRI) -järjestön maaliskuussa julkaistu raportti moittii. Se kehottaa jäädyttämään rahoituksen, kunnes tilanne on selvitetty.

Raportin laatinut Marine Gauthier muistuttaa, että Mai-Ndomben luonnonvaroja on aina hyödynnetty paikallisen väestön kustannuksella.

– Teolliset hakkuuluvat on myönnetty asukkaiden perinteisille maille ilman heidän suostumustaan. Heidän elinympäristöään on tuhottu korvauksitta ja suojelualueiden perustamisella on estetty heitä harjoittamasta omia elinkeinojaan, Gauthier listaa.

Toimeenpano viipyy

Kongon metsälaki vuodelta 2014 antaa alkuperäiskansoille ja kyläyhteisöille luvan omistaa metsää 50 000 hehtaariin asti. Mai-Ndomben alueella 13 yhteisöä on hakenut omistusoikeutta yhteensä yli 65 000 hehtaarin alueelle, mutta niille on myönnetty vain 300 hehtaaria kullekin.

Pienviljelijä Alfred Mputu, 56, on viljellyt maitaan vuosikymmeniä, mutta odottaa yhä papereita omistusoikeudesta.

– Missä me sitten elämme, jos valtio päättää myydä maat ulkomaisille yhtiöille tai rikkaille ja mahtaville ihmisille, hän aprikoi.

Etelä-Afrikassa toimivan Institute for Security Studies (ISS) -laitoksen tutkija Zachary Donnenfeld pitää Mputun pelkoa aiheellisena.

– Arvelen, että Kongon valtio on kiinnostuneempi myymään maat ylikansallisille yhtiöille kuin toimimaan asukkaiden hyväksi.

Gauthierin mukaan tilanne synnyttää köyhyyttä sekä kiistoja kehityshankkeiden ja asukkaiden välille ja myös paikallisyhteisöjen kesken.

– Tutkimukset osoittavat, että tehokkain tapa suojella metsiä on antaa ne asukkaiden hallintaan ja hoitoon, hän muistuttaa.

Englanninkielinen versio