Jalkapallon maailmaan sijoittuvia laadukkaita tv-sarjoja ei varmasti ole liikaa. Norjalainen Kotikenttä (Heimebane) onkin onnistunut valloittamaan sekä futiksen että tv-draaman ystäviä ensin kotimaassaan ja nyt Suomessa. Kotikentän keskiössä on uuden valmentajan johdolla miesten pääsarjassa pelaava kuvitteellinen Varg IL -joukkue, jota kiusaavat niin putoamispeikko kuin seuratoimijoiden tulehtuneet välit. Paitsi, että sarja on visuaalisesti tyylikäs ja näyttelijäsuoritukset erinomaisia, on myös sen futismaailman ja itse pelin kuvaus niin realistista, ettei lajiniiloakaan käy kotisohvalla närästämään. Yle alkaa esittää sarjaa televisiossa 22.9. alkaen, mutta sen kaikki jaksot voi katsoa jo Areenasta.
Yhdessä suhteessa ohjelma on kuitenkin täysin fiktiivinen: Vargia valmentaa nainen, Ane Dahl Torpin esittämä Helena Mikkelsen. Vastaavaa ei reaalimaailman puolella ole Euroopassa koettu, ja miesten pääsarjajoukkueen valmentaminen tuntuukin olevan naisille todella paksun lasikaton takana. Kattoa on toki koputeltu, mutta isoja säröjä aiheuttamatta.
Vuonna 2014 portugalilainen Helena Costa teki historiaa astumalla Ranskan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla pelaavan Clermont Footin ruoriin, mutta erosi tehtävästä ennen kuin se ehti kunnolla edes alkaakaan. Costa syytti seuraa epäammattimaisesta toiminnasta, kuten pelaajasopimusten tekemisestä hänen ohitseen, ja koki olevansa pelkkä pr-kasvo. Costa onkin toiminut osaltaan inspiraationa Mikkelsenin hahmolle, muutenkin kuin etunimensä osalta.
Mikseivät naiset sitten päädy valmentamaan miesten huippujoukkueita? Syitä lienee lukuisia, eikä niistä pienin ole historian painolasti. Jalkapallo on ollut niin pitkään miesten maailma, että verkostoihin on hankala päästä sisälle olematta hyvä veli. Kaikki naisia koskevat kulttuuriset ennakkoluulot ja asenteet korostuvat, kun puhutaan naisjohtajista miesvaltaisissa ympäristöissä. Naisten kuvitellaan olevan kykenemättömiä hallitsemaan eri sukupuolen edustajista koostuvaa tiimiä, sillä eihän nainen nyt vaan voi ymmärtää miesten ajatusmaailmaa kuten toinen mies. Jännää, miten tämä ei koskaan ole ongelma miesten valmentaessa naisia, mikä on erittäin tavallista: UEFAn selvityksessä vuodelta 2015 peräti neljää viidestä eurooppalaisesta naisjoukkueesta luotsasi mies.
Pienemmissä sarjoissa on otettu isoja edistysaskeleita.
Lisäksi tienraivaajan osa on usein karu. Ensimmäiset naiset millä tahansa miesten hallitsemalla alalla joutuvat kohtaamaan paitsi ennakkoluuloja, myös usein suuren mediahuomion. Helena Costan nimitystäkin seurasi Ligue 2 -joukkueelle aivan poikkeuksellinen kuhina. Lehdistössä juhlittiin tasa-arvon virstanpylvästä, mutta sosiaalisessa mediassa ja kommenttipalstoilla velloi seksismi.
Asiaintila saattaa kuitenkin olla hitaasti muuttumassa. UEFA käynnisti muutama vuosi sitten erityisen ohjelman naisten valmentajakoulutuksen tehostamiseksi ja sen mahdollistamiseksi, että naiset ylipäätään voivat nappisten naulaan ripustamisen jälkeen jatkaa uraansa lajin parissa. Merkityksetöntä ei ole sekään, että viime vuosiin asti naisvalmentajat ovat olleet suurelle yleisölle varsin tuntemattomia, mutta esimerkiksi Helena Costan tapaus sekä tyttömaajoukkueidemme valmentaja Marianne Miettisen esiintyminen suomalaissa tv-futislähetyksissä ovat nostaneet osaajia esiin. Näkyvyys tapaa tuoda mukanaan myös hyväksyntää.
Lisäksi pienemmissä sarjoissa on otettu isoja edistysaskeleita. Hong Kongissa tehtiin toissa vuonna omanlaistaan historiaa, kun naisvalmentaja luotsasi joukkueensa peräti miesten pääsarjan mestaruuteen.
Clermont Footin saagakin jatkui kiinnostavasti. Joukkue pestasi Costan erottua toisen naisvalmentajan, Corinne Diacren. Tällä kertaa otsikot olivat pienempiä ja somen kuohunta maltillisempaa, ikään kuin ajatukseen naisvalmentajasta olisi jo totuttu. Diacre valmensi Clermontia kolme vuotta, ja siirtyi sitten Ranskan naismaajoukkueen päävalmentajaksi.
Vaikka ensimmäiset askeleet onkin jo otettu, matka siihen, että kaikki sukupuolet lähtisivät valmennuspesteistä kamppailtaessa samalta viivalta, on vielä kovin pitkä. Siihen tarvitaan vielä aika monta helenaa.
Viikon vakiorivillä on Veikkausliigaa, Ykköstä ja tuhti nippu Kakkosen otteluita. Ykkösen kauden yksi yllättäjistä on ollut tammisaarelainen EIF, joka sitkeästi keikkuu kamppailemassa nousupaikoista. Kohteessa 5 se saa vastaansa AC Kajaanin, jonka maalitilastot ovat hämmentävät. Joukkue on tehnyt eniten maaleja koko ykkösdivarissa, mutta kun omissa on soinut vielä enemmän, ovat kajaanilaiset jumittuneet sarjataulukon häntäpäähän. Hurlumheitä lienee tiedossa lauantaina Tammisaaressakin, tosin pelitapahtumien voi ennakoida keskittyvän kajaanilaisten päätyyn. Varma ykkönen.
Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 4.8. kello 16.58. Kansan Uutisten Viikkolehti suosittaa 64 merkin järjestelmää: 1, 1, 2(x), 1(x), 1, 2(1), 2(1), 1, 1, 1, 1(x), 1(x), 1
uutiskirje 
