Entinen pääministeri ja eduskunnan puhemies Paavo Lipponen (sd.) teki Ylen Ykkösaamussa lauantaina tähän mennessä rajuimman rinnastuksen maailmaa runtelevasta talouskriisistä.
Kun kokoomusjohtaja, rahaministeri Jyrki Katainen pysyi kotomaan kamaralla ja vertasi tilannetta talvisotaan tarkoittaen kai, että nyt tarvitaan kaikki kansanosat yhdistävää ”talvisodan henkeä”, niin Lipposen mielestä olemme ajautumassa kohti – ei enempää eikä vähempää – maailmanloppua.
Lipponen nimittäin totesi viitaten talvisotavertaukseen, että tilanne ”alkaa olla enemmänkin harmageddon”. Raamatun Ilmestyskirjassa oikeauskoiset ja pedon kanssa liittoutuneet käyvät Harmageddonissa viimeiseen taistoon, jossa ei juuri kiveä jää kiven päälle. Maailmanlopun saarnaajille Harmageddon on ollut aina otollinen ennustuskohde. Ennusmerkkejä on tulkittu monin tavoin, monta tuomiopäivää on jo ohitettu, monta on vielä odottamassa.
Lipposen heittoa ei tietenkään pidä ottaa kirjaimellisesti. Taitavana sanankäyttäjänä hän on aina kuitenkin osannut nostaa esiin iskeviä ilmauksia. Harmageddon onkin varsin osuva ilmaus ennen muuta siksi, että nyt käsillä on todellakin – kuten Lipponen itsekin totesi – ennen kokematon, aidosti koko maapalloamme koskeva globaali kriisi.
Joku voisi sanoa, että kyse on kapitalismin kriisistä tai uusliberalistisen talouspolitiikan umpikujasta. Tyhjän päälle rakennetut kuplat puhkeavat ja korttitalot sortuvat.
Valtiovarainministeri Katainen on vaikuttanut koko syksyn ja alkutalven siltä, että hän olisi talouden kehityksestä pihalla kuin lumiukko. Käsitys voi toki olla vääräkin näin vähälumisena talvena.
Talouskriisin vertaaminen talvisotaan ei kuitenkaan tunnu kovin onnistuneelta. Uhkahan tuli silloin kokonaan idästä ja Suomi oli miltei yksin taistelussa hyökkääjää vastaan. Taistoissa yli 25 000 suomalaista, pääosin nuorta miestä, menetti henkensä. Nyt uhat ovat maailmanlaajuisia. Yksinään vain omia asioitaan touhuten ei mikään maa, on se sitten kuinka yhtenäinen ja motivoitunut tahansa, pysty talouskriisistä selviämään.
Elvytys onkin päivän sana. Kataisen lupaamat muutamat kymmenet miljoonat eurot finanssijärjestelmän tukemiseen ja investointeihin eivät riitä mihinkään, vaan välittömästi tarvitaan euroja ainakin miljardi tai kaksi. Elvytys ei tässä vaiheessa, kun syöksytään kohti lamaa, voi enää olla hyttysen ininää.
Niin pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) kuin valtiovarainministeri Kataisen pitäisikin vähitellen herätä todellisuuteen. Joulun ajan hekin saavat toki rauhoittua, mutta sen jälkeen ei ole hetkeäkään hukattavaksi. Kunniakysymyksiä ei nyt kannata miettiä, vaikka ministerit joutuvatkin myöntymään oppositiopuolueiden linjoille. Samaa mieltä on toki myös Euroopan unioni.
Porvarihallituksen suunnanmuutosta saattaa helpottaa se, että nyt myös kansainvälinen valuuttarahasto IMF rohkaisee SDP:n ja Vasemmistoliiton tavoin voimakkaaseen elvytykseen. STT:n mukaan IMF:n pääjohtajan Dominique Strauss-Kahn on todennut, että ensi vuosi on pelättyäkin vaikeampi, elleivät hallitukset ryhdy riittäviin toimiin maailmantalouden hyytymistä vastaan.
IMF kehottaa muun muassa kiirehtimään tie- ja rakennushankkeita, koska ne vaikuttavat suoraan työllisyyteen.
Kovin suurena yllätyksenä talouskriisi ei maailman asioiden kulkua pitkään seuranneille tullut. Mullistusten rajuus oli ehkä kuitenkin pieni yllätys.
Kun rahamarkkinakapitalismi on nyt henkitoreissaan, niin nyt on iskettävä. Turo Bergman kehitteli lähtökohtia uudelle, demokraattiselle talousjärjestelmälle Viikkolehdessä (21. 11. 2008) julkaistussa artikkelissaan Finanssikriisistä uuteen talousjärjestelmään. Jos tuo lehti on jo lähtenyt kierrätykseen, niin juttu löytyy nyt myös kommentointiakin varten KU:n verkkolehdestä osoitteesta: www.kansanuutiset.fi/mielipiteet .
Näiden asioiden taustoja ja mahdollisista kehityskulkuja on paljon pohtinut monille Kansan Uutisten Viikkolehden lukijoillekin tuttu Ele Alenius.
Jos joulun pyhinä on aikaa, niin kannattaa kaivaa esiin Aleniuksen tuorein kirja Planetarismi maailmankehityksen rationaalisena perustana (Edita 2005). Siinä hän hahmottelee ihmiskunnan mahdollisuuksia löytää globaalissa maailmassa uusi tie eteenpäin. Vaikka Alenius ei – jo kirjoitusajankohdastakin johtuen – puutu tämän hetkiseen maailmanlaajuiseen talouskriisiin, niin hänen ajattelunsa pohjalta löytyy paljonkin aineksia myös sen pohtimiseen.
Rauhallista joulun aikaa!
uutiskirje 