Eduskunnan tarkastusvaliokunta linjasi tiistaina valmistuneessa mietinnössään asuntopolitiikkaa. Se teki kymmenen päätösehdotusta ja esittää kahdeksan vuoden kehittämisohjelmaa. Kokonaisvaltainen ja tavoitteellinen kehittämisohjelma tulee antaa selontekona eduskunnalle vuoden 2020 loppuun mennessä.
Valiokunta nostaa mietinnössä esiin asuntojen kysynnän ja tarjonnan kohtaanto-ongelman. Pääkaupunkiseudulla asumisen kalleus ja kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen vähyys vaikeuttaa työvoiman saamista ja siten talouskasvun edellytyksiä. Kohtuuhintaista valtion tukemaa vuokra-asuntokantaa tulee lisätä pääkaupunkiseudulla ja niillä kasvavilla seuduilla, joilla vuokra-asunnoista on kysyntää pitkällä tähtäyksellä.
Vuokralaiset ry:n järjestöpäällikön Pia Lohikosken mukaan asumismenot ovat kasvaneet jyrkästi 2010-luvulla ja nyt suomalaisista jopa 15 prosenttia on tilanteessa, jossa tulot eivät riitä kattamaan asumismenoja. Epäsuhtaa paikataan asumistuella, jota maksetaan Suomessa yli kaksi miljardia euroa vuodessa.
– Tästä huolimatta asumistuen kattavuus ei ole pysynyt kasvavien asumismenojen perässä, sillä asumistukea on valitettavasti leikattu viime vuosina. Tämä yhtälö ei toimi, Lohikoski kommentoi mietintöä.
Keväällä valmistui selvitys, jonka mukaan asuntojen hinnat ja vuokrat ovat nousseet viime vuosina tuloja nopeammin kymmenessä suurimmassa kaupungissa. Kohtuuhintaisista asunnoista on pulaa varsinkin Helsingin seudulla.
Lohikosken mukaan etenkään pieni- ja keskituloisten ulottuvilla olevaa asuntotarjontaa ei ole syntynyt pääkaupunkiseudulle riittävästi.
– Tämä asia on ollut tiedossa jo pitkään, ja siksi on todella surullista, että Suomen hallitus ei ole saanut aikaiseksi tehokkaampia toimia tilanteen korjaamiseksi.
Valtion tukemien osuus romahtanut
Valiokunta toteaa, että valtion tukemaa kohtuuhintaista asuntotuotantoa tarvitaan edelleen, mutta rahoitusmallien tulee olla tehokkaita. Valtion asuntorahastoa tarvitaan myös tulevaisuudessa talousarvion ulkopuolisena rahastona turvaamaan asumisen rahoitusta. Rahaston varallisuutta tulee suunnata nimenomaan asumiseen, valiokunta edellyttää.
Yhdeksi ratkaisuksi tarkastusvaliokunta tarjoaa valtion tukemien kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen määrän lisäämistä. Valtion tukemien vuokra-asuntojen osuus vuosittaisesta asuntotuotannosta on 2010-luvulla ollut noin seitsemän prosenttia. Tarkastusvaliokunnan mukaan ero aikaisempiin vuosikymmeniin on merkittävä, sillä vuosina 1970–1990 osuus oli keskimäärin noin 21 prosenttia vuosittaisesta asuntotuotannosta.
Vuokralaisten Lohikoski pitää hienona, että mietinnössä on herätty huomaamaan valtion roolin jääneen asuntopolitiikassa liiaksi taka-alalle. Asuntopolitiikka on ollut liian ponnetonta, vaikka samaan aikaan yhteiskunnan menot asumistukipuolella ovat kasvaneet voimakkaasti.
– Suomessa harjoitettu asuntopolitiikka saa mietinnössä aivan aiheellista kritiikkiä ja tämä on todella tervetullut keskustelunavaus näin eduskuntavaalien alla. Mietinnössä on paljon hyvää asiaa, jotka vaalien jälkeen muodostettava uusi hallitus toivottavasti ottaa vakavasti.