Tänä syksynä ilmestyi suomeksi Bernie Sandersin kirja, jonka alkuteos julkaistiin jo marraskuussa 2016, heti presidentinvaalien jälkeen.
Vaikka kaksi vuotta on pitkä aika, on yhä hämmästeltävä Sandersin suoritusta esivaaleissa. Sosialistiksi julistautunutta pienen osavaltion senaattoria pidettiin aluksi täysin marginaaliehdokkaana. Hillary Clintonia kohdeltiin varmana voittajana. Clintonin takana oli demokraattien puoluekoneisto, suuret rahoittajat ja demokraattimyönteinen osa mediasta.
Kuitenkin Sanders oli lähellä päästä presidenttiehdokkaaksi. Hän voitti esivaalit tai vaalikokouksen 22 osavaltiossa ja sai taakseen 46 prosenttia näin valituista puoluekokousedustajista.
Toisintekijä
Kun republikaanien Donald Trump sitten varsinaisissa vaaleissa löi Clintonin, jotkut katsoivat Sandersin vieneen Clintonilta voiton hajottamalla demokraatteja.
Kirjassaan Sanders kuitenkin osoittaa valtavirran demokraattien heikot kohdat. Suuri osa heistä on vieraantunut äänestäjistään, riippuvainen miljonäärien ja yhtiöiden vaalirahoista ja siitä seuraavasta sidonnaisuudesta.
Sanders teki kaiken toisin. Hänen kampanjansa perustui satojentuhansien vapaaehtoisten työhön. Hän ei suostunut ottamaan vastaan vaalirahaa suurilta lahjoittajilta. Kuitenkin hän keräsi ison kassan 8 miljoonasta pienestä, keskimäärin 27 dollarin lahjoituksesta.
Sanders ei ryhtynyt negatiiviseen kampanjointiin. Hänen mainoksissaan ei kertaakaan edes mainittu Clintonia, vaikka puheissaan Sanders toki arvosteli Clintonin poliittisia linjauksia.
Sanders kirjoittaa toimineensa päinvastoin kuin yleensä neuvotaan. Hän piti vähintään tunnin mittaisia asiapitoisia puheita. Hän ei aloittanut niitä sutkautuksilla, eikä valmistellut helposti siteerattavia lentäviä lauseita.
Ei minä vaan me
Jopa suomalaisessa mediassa Sanders usein leimattiin toiseksi ääripääksi, kuten Trump republikaaneissa. Molemmat tulivat puolueen ytimen ulkopuolelta ja vetivät suuremmat yleisöjoukot kuin vakiintuneet ehdokkaat.
Vertailu Trumpiin on silti äärimmäisen epäreilu. Trump rakensi kampanjansa vihalle, valheelle ja rasismille. Sanders taas kuvaili jopa kuivakkaan yksityiskohtaisesti, miten hän haluaisi maataan muuttaa.
Sandersin subjekti ei ole ”minä” vaan ”me” – alkuteoksen nimikin on Our revolution. Sanders korostaa, ettei kysymys ole hänestä, vaan uudenlaisen poliittisen liikkeen aloittamisesta.
Sanders kirjoittaa, ettei hän odottanut Trumpin voittavan, mutta ei täysin yllättynytkään. Hän näkee syyksi sen, että aivan liian monet yhdysvaltalaiset on ajettu taloudellisesti ahtaalle, kun lähes kaikki uudet tulot ja varallisuus virtaavat rikkaimmalle yhdelle prosentille.
Sanders osoitti, että tähän voi antaa toisenlaisen vastauksen kuin Trump. Jopa Yhdysvalloissa ehdokas voi olla vasemmalla ja menestyä hyvin.
Sanders on sanonut olevansa sosialisti ja ylpeä siitä. Hän ei kirjassaan suoranaisesti avaa, mitä hän sosialismilla tarkoittaa. Ainakaan se ei tarkoita tuotantovälineiden ottamista valtion haltuun.
Sandersin sosialismi näyttäisi olevan aika lähellä pohjoismaista hyvinvointivaltiota. Tämä käy ilmi myös kirjan laajimmasta osasta, jossa hän käy läpi tavoitteitaan.
Kamppailu jatkuu
Kirjan alkuosa sisältää lyhyen omaelämäkerran sekä kuvauksen presidenttiehdokkuuden pohjustamisesta ja esivaalikampanjasta.
Sanders kertoo ehdokkuutta harkitessaan pelänneensä ennen kaikkea yhtä asiaa: ”Heikko kampanja jättäisi jälkeensä viestin, että ajatuksemme eivät saaneet vastakaikua eikä kukaan tukenut näkemyksiämme.”
Kampanja ei jäänyt heikoksi. Olisiko Sanders jopa voinut voittaa Trumpin, jos hänestä olisi tullut demokraattien ehdokas? Osoittivathan lukuisat gallupit keväällä 2016, että hän olisi vahvempi vastaehdokas Trumpille kuin Clinton.
Olisiko Sanders voinut lyödä Trumpin?
Vastaus tähän jää ikuiseksi arvoitukseksi. Koko asetelma olisi silloin ollut toinen. Koko Trumpin mustamaalauskoneisto olisi kohdistettu Sandersiin.
Entä jos Sanders olisi voittanut? Miten hän olisi pystynyt presidenttinä toteuttamaan ohjelmaansa?
Etuna olisi ollut se, että kannattajien innostus olisi varmasti ollut suurta. Mutta vaikka demokraatit olisivat Sandersin imussa saaneet enemmistön kongressiin, monet heistä olisivat suhtautuneet Sandersin aloitteisiin nihkeästi, kuten myös Wall Street ja kaupallinen media.
Joka tapauksessa Yhdysvallat olisi hyvin toisenlainen kuin nyt kaksi vuotta Trumpin valinnan jälkeen.
Sanders voitti hävitessäänkin. Hän veti miljoonia ihmisiä, erityisesti nuoria, poliittiseen aktiivisuuteen. Hän nosti esille maton alle lakaistuja ongelmia. Hän muutti demokraattista puoluetta sisältäpäin, vaikka kamppailu sen linjasta jatkuu.
Bernie Sanders: Mahdollisuuksien maa – Yhdysvaltojen vaihtoehtoinen tulevaisuus. Suomentanut Kirsimarja Tielinen. Into 2018. 434 sivua.
uutiskirje 
