Uusi päivä, uusi kieltäytyminen. Torstaina oli kansanedustaja Emma Karin vuoro kertoa, että hän ei pyri vihreiden pätkäpuheenjohtajaksi.
Vihreät valitsee vaalivankkureiden vetäjän ylihuomenna puoluevaltuuston kokouksessa. Karia ennen kieltäytyneitä ovat muun muassa puoluetta syksyn johtanut tutkija Maria Ohisalo ja vihreät gallupmenestykseen johtanut Ville Niinistö, joka aikoo myös jättää eduskunnan.
Ainoa ilmoittautunut on edelleen kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto. Etelän setämedia kuitenkin tietää – tai on tietävinään – että hän ei voi tulla valituksi, koska… niin, miksi ei? Se ei ole selvinnyt politiikan ”asiantuntijoiden” kommenteista.
Alanko-Kahiluodon viaksi lasketaan se, että hän syytti viime puoluekokouksen alla julkisesti Niinistön suosivan puheenjohtajavaalissa entistä erityisavustajaansa Karia. Niinistö on tämän kiistänyt viimeksi tällä viikolla.
Jos katsoo puhdasta ansiolistaa, niin Alanko-Kahiluoto on Niinistön jälkeen kokenein esillä olleista nimistä.
”Outi Alanko-Kahiluoto on ollut neljä vuotta vihreän eduskuntaryhmän puheenjohtaja ja nyt hän on puolueen paras asiantuntija tämän hetken kuumimmassa sisäpoliittisessa asiassa, eli sotessa. Hän on ollut mukana muun muassa kolmessa hallitusneuvottelussa. Jos miehellä olisi nämä meriitit, katsottaisiinko hänen kenties kuuluvan kärkinimiin?”
Tätä kysyi keskiviikkona Facebook-päivityksessään kansanedustaja Satu Hassi. Kirjoitus oli otsikoitu: Uskottava – siis setä.
Haavisto nosti vihreät 1980-luvulla
Nyt odotetaan enää alkuvihreisiin lukeutuvan Pekka Haaviston ratkaisua. Haavisto vakuutti jo vuoden 1987 vaalikeskusteluissa niin, että tuli silloin valituksi eduskuntaan. Nyt takana on kaksi menestyksekästä kampanjaa presidenttiehdokkaana.
Jos ensi kevään vaalien pääasiaksi nousevat ilmastonmuutos ja globaalin oikeudenmukaisuuden kysymykset, on Haavisto ilman muuta kova nimi.
Mutta kuka uskoo, että politiikan toimittajat ovat niistä kiinnostuneita? Ensi keväänäkin esillä on muodossa tai toisessa sote. Vaalikeskusteluissa puhutaan myös koulutusleikkauksista, yleensä Sipilän hallituksen näkökulmasta riippuen hyvistä tai pahoista teoista. Sisäpolitiikasta.
Haavisto taas on jo vuosikaudet keskittynyt menestyksellisesti kansainvälisiin kysymyksiin. Lisäksi harmaantunut herrasmies näyttää olevan epämukavuusalueellaan silloin, kun vaalikeskustelut etenevät väittelyn tasolle – ja eduskuntavaaleissa ne etenevät, ja joskus on käytettävä kyynärpäitäkin päästäkseen esille.
Haavisto on sitä sukupolvea, jolta käy rock and roll, mutta kuinka käy sote ja aktiivimalli?
Tuppisuiden joukko
Vihreiden tilanne on outo, mutta sitä se on ollut koko vaalikauden. Eduskuntaryhmä on täynnä nuoria, koulutettuja ja lahjakkaita ihmisiä, mutta ryhmänä se on vaalikauden todellinen alisuorittaja. Ilman Niinistön terhakkuutta olisi vaikea huomata, että eduskunnassa vihreitä edes on. Ryhmä on hiljainen tuppisuiden joukko.
Vihreät ottaa kuitenkin komean voiton eduskuntavaaleissa. Viimeksi sen kannatus oli 8,5 prosenttia, nyt gallupeissa ollaan edelleen nelisen prosenttiyksikköä korkeammalla. Tarjolla on myös paikka hallitusneuvotteluissa. Joku pääsee huhtikuussa puolueen vaalivalvojaisissa julistamaan voiton, mutta juuri ketään ei tunnu kiinnostavan.
Vihreät on tällä hetkellä Suomen flegmaattisin puolue.
2.11.2018 klo 12.41 juttua oikaistu: Toisin kuin Kansan Uutisissa eilen mainittiin, Pekka Haavisto vakuutti vasta vuoden 1987 vaalikeskusteluissa ja tuli silloin itsekin valituksi eduskuntaan.