Erotuomari Mattias Gestranius teki viime viikolla harvinaisen tempun. Gestraniuksen johtama, kokonaan suomalaisista koostunut tuomaristo jakoi oikeutta (ja jokusen lapunkin) Mestarien Liigan lohkovaiheen ottelussa, jossa Atlético Madrid pesi AS Monacon. Edellisen kerran suomalaistuomareita on nähty herkkusieniliigassa yli 20 vuotta sitten, kun Ilkka Koho vihelsi pilliin Ajaxin ja Ferencvárosin otatuksessa vuonna 1995.
Gestraniukseen ja kollegoihinsa suomalaisessa mediassa viime aikoina kohdistunut myönteinen mielenkiinto on huomattavan poikkeuksellista ja selittynee lähinnä kansallisylpeydellä – melkein voisi torilla tämän kunniaksi tavata. Useimmitenhan erotuomarit saavat huomiota osakseen lähinnä kielteisessä mielessä: tämän jutun otsikossa mainitut lempinimet ovat sieltä kauniimmasta ja painokelpoisemmasta päästä. Kuitenkaan yhtäkään virallista ottelua ei ilman tuomaria pelata.
Mikä sitten saa ihmisen ryhtymään futistuomariksi? Brittilehti Guardian julkaisi lokakuussa verkkosivuillaan pitkän ja ansiokkaan jutun, jossa ääneen pääsivät monet pitkän linjan erotuomarit. Vastauksia kysymykseen on varmasti yhtä monta kuin tuomareitakin – Englannissa 28 000, Suomessa noin 2 500 – mutta olennaisin syy taustalla on tietenkin se kuuluisa rakkaus lajiin. Toiset eivät olleet mielestään kyllin hyviä pelaajina, toiset taas halusivat tutustua kuningaspeliin uudesta näkökulmasta, toiset pidentää uraansa lajin parissa. Yhtä kaikki, kyse on halusta olla mukana vihreän veran shakissa.
Huipputuomareiksi ja kansainvälisiin otteluihin pääsee toki vain aivan marginaalinen osuus kaikista viheltäjistä. Suomenkin kentillä ylivoimainen valtaosa tuomareista tekee työtään harrastuksena ja varsin pienillä korvauksilla osallistuen pääasiassa alasarja- ja junioripeleihin. Motivaatio voi olla välillä kortilla, kun olosuhteet voivat olla mitä tahansa räntäsateesta turbohelteisiin, katsomossa saattaa olla tasan kaksi rumia huutelevaa uuvattia ja kuraa tulee niskaan, toimi miten vain. Moni etenkin aloitteleva tuomari kokeekin yleisön paineen raskaana, kun itse pelin näpeissään pitämisessäkin olisi tarpeeksi puuhaa.
Erotuomarin hommassa on lähes mahdotonta aina miellyttää kaikkia.
Toisaalta aidosti kunnianhimoinen ja asiastaan kiinnostunut tuomari voi niin halutessaan ja tähtien ollessa oikeassa asennossa edetä hyvinkin pitkälle, minkä myös Mattias Gestraniuksen esimerkki osoittaa. Viime vuosina suomifutiksessa on kohistu lupaavasta nuoresta Mohammed El-Amarasta, joka on noussut vain muutamassa vuodessa maamme eliittiin ja valittiin vastikään Captain’s Ball -gaalassa vuoden erotuomariksi.
El-Amara sai osakseen myös iltapäivälehtijulkisuutta keskeytettyään viime kesänä Hakan ja KTP:n välisen Ykkösen ottelun rasististen huutojen takia – täysin sääntökirjan mukaisesti. Tapauksessa ja siinä, miten sitä sosiaalisessa mediassa käsiteltiin, tiivistyi varsin hyvin, millaista nuorallatanssia tuomarointi usein on. Moni tuomarihan ei tuollaisessa tilanteessa olisi tehnyt mitään, jossain määrinhän katsomohuutelut kuuluvat lajiin ja osa kentälläolijoiden ammattitaitoa on osata olla provosoitumatta. Rasisminvastaisuudelle on kuitenkin suomifutiksessakin pitkät perinteet, ja El-Amaran tapa toimia olikin paitsi rohkea, myös linjakas.
Kaikki eivät kuitenkaan päätöstä sulattaneet. Pelaajia päätös ei tuntunut haittaavan, mutta matsin jälkeen some kävi kuumana ja loka lensi. Toki moni myös kiitteli El-Amaraa ja toivoi muidenkin erotuomarien rohkaistumaan toimimaan samoin vastaavissa tilanteissa. Erotuomarin hommassa onkin lähes mahdotonta aina miellyttää kaikkia: jos pelaajat eivät urputa, saa noottia katsomosta tai somen jälkilöylyistä.
Hyvä tuomari osaa laittaa nämä omaan arvoonsa ja luottaa omaan arvostelukykyynsä, vaikka esimerkiksi suomalainen huipputuomari Antti Munukka (joka myös oli mukana Gestraniuksen ryhmässä) onkin kertonut tuomarien viettävän unettomia öitä otteluiden takia.
Kuitenkin toivoisi penkkiurheilijoiltakin hiukan malttia tuomareille ärhentelyssä. He tekevät vain työtään, ja ani harvoin pelit ratkeavat tuomarivirheisiin. Erotuomarit todellakin ansaitsisivat enemmän myös positiivista huomiota roolistaan jalkapalloperheen tärkeinä jäseninä.
Viikon brittifutiksentäyteisen vakiorivin peliaika päättyy lauantaina 8.12. klo 16.58. Kansan Uutiset suosittaa 64 merkin järjestelmää: 1, 1, 1(X), 2(1), 1(X), 2(X), 2, 1, 1, 1, 2(1), 1, 2(1).
VIIKON VÄITE: Huuhkajat aikoo leireillä tammikuussa Qatarissa, missä tulevien MM-kisojen rakennustyömailla on kuollut joidenkin arvioiden mukaan jopa 2 000 siirtotyöläistä eivätkä kisajärjestelyt muutenkaan kestä päivänvaloa. Leiri on täysin väärä signaali tilanteessa, jossa Qataria pitäisi ennemmin boikotoida olosuhteiden korjaamiseksi.
uutiskirje 
