Suomi siirtyi Emu-aikaan kymmenen vuotta sitten. Varsinaisesti eurot otettiin käyttöön vuoden 2002 alussa.
Monien talouden asiantuntijoiden mielestä Suomi on ollut voittajien puolella. Kymmenen vuotta on tosin suhteellisen lyhyt aika vetää johtopäätöksiä. Juuri nyt niin meillä kuin muuallakin päälle kaatuva kansainvälinen talouskriisi vaikeuttaa yleistä arviointia entisestään.
Kymmenen vuotta sitten mielipidetiedustelujen mukaan suomalaisten selvä enemmistö ei pitänyt euroa hyvänä asiana lainkaan. Muutos on ollut melkoinen kymmenessä vuodessa. Kun Suomi oli vuonna 1997 yksi Euroopan euro-kielteisimmistä maista, niin nyt tilanne on kääntynyt lähes päinvastaiseksi.
Eurobarometrin (Talous & Yhteiskunta 4/2008) mukaan vuonna 2005, jolloin asiaa on viimeksi mitattu, noin 80 prosenttia suomalaista piti euroa hyvänä asiana, kun kymmenen vuotta aiemmin samalla kannalla oli vain vähän yli 30 prosenttia kansalaisistamme. Suomalaisia enemmän euroon ovat nyt mieltyneet vain luxemburgilaiset, irlantilaiset ja belgialaiset.
Jonkinasteinen paradoksi on, että samaan aikaan suomalaisten käsitykset itse Euroopan unionista eivät ole muuttuneet juuri mitenkään. Samaisen eurobarometrin mukaan noin 40 prosenttia suomalaista piti EU:ta hyvänä asiana niin vuonna 2005 kuin myös vuonna 1997. Viimeisimmän mittauksen mukaan suomalaisia kriittisemmin EU:hun suhtautuvat vain britit ja itävaltalaiset.
Kansalaisten euro-myönteisyyden taustalla lienevät ennen muuta käytännölliset syyt sekä viime vuosien ajan jatkunut talouden ylämäki. Yhteinen valuutta on muun muassa helpottanut liikkumista euroalueella. Yhteisen valuutan on myös mielletty vakauttaneen taloutta, esimerkiksi inflaatio on ei ole laukannut menneitten vuosien tapaan.
Viime vuosien taloudellinen kasvu Suomessa ei ole kuitenkaan ollut yksin riippuvainen Emuun liittymisestä.
Mahdotonta on tosin arvioida, mikä olisi tilanne nyt, jos Suomi olisi jäänyt Ruotsin tavoin euroalueen ulkopuolelle. Ruotsi on pärjännyt hyvin omillaan talouden kasvun vuosina. Läntinen naapurimme on varmaan osaltaan hyötynyt myös vakaista euromarkkinoista.
Euroalueeseen kohdistuvat uhatkin ovat yhteisiä, kuten viime kuukausina on nähty.
Miten euroalueella pystytään käymään vaaroja vastaan ja mitä uhrauksia se itse kultakin maalta vaatii? Se nähdään ja koetaan alkavana vuonna 2009. Sen jälkeen vasta voidaan nimetä oikeat voittajat ja häviäjät.
uutiskirje 