”Joku muu tarvitsee näitä munasoluja enemmän kuin minä”

Hedelmöityshoidoissa tarvitaan joskus luovutettuja munasoluja. Munasolujen luovuttajaksi voidaan valita 20–36-vuotias terve nainen. Luovuttaja hyväksytään haastattelun ja terveystarkastuksen perusteella.

Piia Aspegren, sinä luovutit munasoluja vastikään ensimmäistä kertaa. Kyseessä on viikkojen mittainen prosessi. Miten kuvailisit sitä omalla kohdallasi?

– Luovuttaminen ei tuntunut missään vaiheessa henkisesti kuormittavalta. Käyntien myötä vain vahvistui tunne siitä, että tämä on merkityksellistä ja tärkeää. Olen luonteeltani utelias, joten prosessi ennemminkin kiehtoi kuin pelotti.

– Fyysinen puoli jännitti, mutta itse keräys oli lähes kivuton, ja kivunlievityksestä pidettiin koko ajan huolta.

– Alavatsakivut ja turvotus ennen ja jälkeen operaation olivat ikävämpi kokemus kuin itse keräys, mutta nekään eivät olleet mitään sellaista, mitä en kestäisi uudestaan. Hormonien pistäminen tuntui pahimmillaankin vain epämukavalta, ja siihen tottui nopeasti.

Prosessiin kuuluu muun muassa psykologikäynti, minkälaisia asioita siinä käytiin läpi?

– Psykologin kanssa käydään läpi erilaisia skenaarioita ja jossitellaan. Käynnillä varmistetaan että luovuttaja on varmasti tietoinen siitä, mihin on ryhtymässä. Lisäksi kerrataan vielä luovuttajan oikeudet.

– Itselläni luovutuspäätös vain vahvistui psykologikäynnin aikana. Liikutuin siitä, miten kiitollisia vastaanottajat ovat luovutetuista sukusoluista ja miten toivottuja nämä lapset ovat.

Vaiva on pientä suhteessa siihen, että joku, tai jotkut, saavat kauan toivomansa lapsen.

Luovutetusta sukusolusta tai alkiosta syntyneellä täysi-ikäisellä on oikeus saada tietää luovuttajan henkilöllisyys. Millaisia ajatuksia se sinussa herättää?

– Minusta on ihanaa, että henkilö saa halutessaan selvittää oman biologisen taustansa: onko hän perinyt esimerkiksi musikaalisuutensa luovuttajalta, jos kumpikaan vanhemmista ei ole erityisen musikaalinen.

– Pitää kuitenkin varautua henkisesti myös siihen, ettei yhteydenottoa ikinä tule. Mitään velvoitteitahan luovuttajalla ei ole hänen luovutetusta sukusolustaan syntyneeseen lapseen.

Luovutuksesta saa 250 euron rahakorvauksen, joka on varsin pieni ajatellen siihen kuluvaa aikaa ja vaivaa. Mikä sinua motivoi?

– Tärkein syy oli halu auttaa. Olen luovuttanut myös verta, joten munasolujen luovuttaminen tuntui luonnolliselta jatkumolta. Itsekin tunnen ihmisiä, joita lapsettomuus koskettaa.

– Minua motivoi ajatus siitä, että joku muu tarvitsee näitä munasoluja enemmän kuin minä. Se kipu ja vaiva on pientä suhteessa siihen, että joku, tai jotkut, saavat kauan toivomansa lapsen.