Mark Twainin (1835–1910) mielestä maailmassa on monia humoristisia asioita, kuten se valkoisen miehen havainto, että hän on vähemmän villi kuin muut villit. Siitä huolimatta rotusyrjintää kannattava rasismi on kuin uskonto, johon järkisyyt eivät hevin tehoa.
Rasismi pyrkii kieltämään oman ”tieteellisyytensä” nimissä sen tieteellisen tosiasian, ettei rotuja ole olemassa. Ranskalaisen geneetikko Albert Jacquardin (1925–2013) mukaan ”rotu”-termi ei vastaa mitään objektiivisesti määriteltävissä olevaa kohdetta.
Toisaalta uskonto on oivallinen tekosyy rasismin harjoittamiseen. Ja kun uskonnon suuntauksia ja uskontokuntia maailmassa riittää, on rasismin kitkeminen työlästä puuhaa. Tuskin siihen pystyy edes suuria tulevaisuuden toiveita herättävä tekoäly.
Pekka Isakssonin ja Jouko Jokisalon rasismin aatehistoriaa valottava teos Kallonmittaajia ja skinejä on ehtinyt neljänteen painokseen. Se oli ensimmäinen suomenkielinen yleisesitys rasismin aatehistoriasta.
Teoksen ilmestymisvuonna 1998 rasismin aatteen lippua kantoivat näkyvimmin nahkatukkaskinit. Tuskin monikaan osasi 20 vuotta sitten aavistaa, että rasismi mullistaisi suomalaisen ja eurooppalaisen poliittisen järjestelmän.
Teoksessa selvitellään rasismin vyyhteä lähes 400 sivun verran. Liikkeelle lähdetään antiikin orjatalouksista sekä kysymyksestä, miksi eri maanosien taloudellinen ja kulttuurinen kehitys on ollut hyvin eriaikaista ja miksi Eurooppa pääsi muilta maanosilta karkuun 1500-luvulta lähtien. Tähän lähtölaukaukseen antoi vauhtia muun muassa Kolumbuksen satunnainen ajautuminen Amerikan rannikolle 1492, sekä Kiinan luopuminen meriherruudestaan. Maantieteelliset tekijät olivat toinen merkittävä seikka.
Kolumbuksen aikaan Eurooppa oli viljelysmaan puutteesta kärsivä uskonnollisten ristiriitojen vaivaama vaivaistalo. Kiina ja arabimaat olivat kulttuurisessa kehityksessään Eurooppaa rutkasti edellä. Mutta sitten Amerikasta, Intiasta ja Afrikasta alkoi virrata Eurooppaan kallisarvoista ryöstösaalista ja orjakauppa käynnistyi. Tästä alkoi Marxin tarkoittama pääoman alkuperäinen kasautuminen lisättynä kirkon omaisuuden ja yhteismaiden ryöstöillä.
Sanana rasismi on satavuotias
Jotta orjakauppa ja siirtomaavalta saatiin näyttämään ja kuulostamaan oikeutetuilta, siihen tarvittiin päteviltä tuntuvia perusteluja. Kuvaan astuivat eri kansojen rotuluokitukset, jonka kautta rasismille ommeltiin tieteelliseltä näyttävä esiintymispuku.
Kirjoittajat huomauttavat, että sanana rasismi on vasta vajaat sata vuotta vanha. Rasistisella ajattelulla ja tieteenä pidetyillä rotuteorioilla on kuitenkin monivuosisatainen historia.
Varsinaisen tieteelliseksi esitetyksi tarkoitetun avauksen rasismiin teki ranskalainen kreivi Joseph Arthur Comte de Gobineau (1816–1882) neliosaisella teoksellaan Essai sur I’Inégalite des Races Humaines vuosina 1853–1855. Gobineauta pidetään ensimmäisenä rotuteoreetikkona, joka sovelsi rotua maailmanhistoriallisena avainkäsitteenä. Rotu avasi hänelle oven menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden ymmärtämiseen.
Hänen tärkein antinsa rasistisen teorian kehittämiseen on teesi rodusta universaalihistorian tärkeimpänä kysymyksenä, jonka rinnalla kaikki muut ongelmat ovat toisarvoisia. Demokratia Amerikassa -teoksen kirjoittaja Alexis de Tocqueville (1805–1859) totesikin, että Gobineaulle kaikki pahuus historiassa kasvaa tasa-arvovaatimuksesta.
Kirjoittajat huomauttavat, että Gobineau ei uudistanut rotuajattelua, vaan hän kokosi yhteen jo 1500-luvulta lähtien jatkuneen keskustelun kansallisesta alkuperästä. Perussyy oli feodalismin yhä paheneva kriisi ja aateliston pelko valta-asemiensa menetyksestä. Gobineaun rotuteoria suuntautuikin nousevaa porvaristoa vastaan. Tiede merkitsi hänelle välinettä tyydyttää vihaa demokratiaa ja vallankumousta kohtaan.
Gobineaun rakennelmassa rotu merkitsi alkuperää tai yhteistä syntyperää. Se identifioi väestön sen alkuperän ja historian kanssa, mutta biologista luonnetta sille ei vielä annettu. Luonnontieteiden raju kehitys sekä Darwinin 1859 ilmestynyt Lajien synty veivät rasismia biologisten perustelujen suuntaan.
Kuvaan astuivat historioitsijoiden sijaan antropologit, lääkärit, anatomit, psykologit, sekä erilaiset mittaajat. Suosituiksi tulivat muun muassa kallojen mittaukset, joilla pyrittiin todistamaan kallon ja sen sisällön yhtäläisyys.
Lääkärit rasismin kehittäjinä
Rasistista luonnontieteellistä tutkimusta kehitettiin pääosin Saksassa, Ranskassa, Englannissa, Ruotsissa ja Yhdysvalloissa, eli niissä maissa, joille siitä on ollut myös eniten taloudellista hyötyä valloitussodissa ja siirtomaapolitiikassaan, sekä nykyään globaalissa taloudessa. Itse asiassa rasismi ja sovinismi ovat ainoat keinot työvoiman hinnan alentamisessa ja työvoiman jakamisessa jyviin ja akanoihin.
Kirjoittajat toteavat, että ilman vuosituhantista antisemitismin perinnettä ei Hitlerin juutalaisvastainen politiikka olisi ollut mahdollista. Lisäksi tieteen ja tekniikan kehitys mahdollisti juutalaisten, mustalaisten ja slaavien systemaattisen massamurhaamisen. Pelkästään teloittamalla se ei olisi onnistunut.
Kirjoittajien mukaan toisen maailmansodan jälkeen rasismi oli vain hetkisen jäähyllä.
Natsit ulottivat rasismin opetuksen jopa koululaisten matematiikan tehtäviin: Mielisairaalan rakentaminen maksaa kuusi miljoonaa markkaa. Montako 15 000 markan asuntoa sillä voidaan rakentaa? Näin tasoitettiin maaperää mielisairaiden ja vammaisten surmaamiselle.
Hitler allekirjoitti 1.9.1939 eutanasiavaltuutuksen. Tämän Operaatio T4:n tavoitteeksi asetettiin 65 000–70 000 tapausta. Tavoitteena oli ”tuhota kaikki ne ihmiset, joita säilytettiin mielisairaaloissa ja vastaavissa laitoksissa ja joista ei ollut valtakunnalle minkäänlaista hyötyä”.
Kirjoittajat toteavat, että pakkosteriloinnin ja operaatio T4:n toteuttajat eivät olleet sadistisia natseja, vaan oman aikansa kansainvälisesti arvostettuja perinnöllisyystieteilijöitä, psykiatreja ja lääkäreitä, jotka toimivat lääketieteen edistyksen ja ihmiskunnan parantamisen nimissä:
”Juutalaisten kansanmurhaan arvellaan osallistuneen aktiivisina toimijoina vähintään puoli miljoonaa henkilöä. Saksalaisten lisäksi holokaustin toteuttamiseen osallistui muun muassa itävaltalaisia, Baltian maiden kansalaisia ja ukrainalaisia. Juutalaisten kansanmurhan toteuttajien kovan ytimen muodostivat 25 000 SS:n erikoisryhmän (SS-Einsatzgruppen) jäsentä ja 19 000 poliisipataljoonan miestä, jotka toteuttivat juutalaisten joukkomurhia miehitetyillä Itä-Euroopan alueille. Heidän lisäkseen murhakoneistoon on laskettava kymmenettuhannet tuhoamisleirien vartijat, rautatievirkailijat, byrokraatit sisä-, oikeus- ja ulkoministeriössä, valtakunnan pankissa ja Euroopan miehitettyjen alueiden siviilihallinnossa sekä pakkotyöleirien vartijat, jotka työskentelivät noin 10 000 leirissä ympäri Saksan hallitsemaa Eurooppaa.”
Rasismin paluu
Myös kirkko toimi natsien kanssa yhteistyössä. Vuoden 1941 kuolemanjunien kuljettaessa juutalaisia Saksasta itään kirkko teki ilmoitukset kastetuista juutalaisista ja luovutti heidät ”loppuratkaisulle”.
Kirjoittajien mukaan toisen maailmansodan jälkeen rasismi oli vain hetkisen jäähyllä, kunnes palasi maailmanpolitiikan näyttämölle Etelä-Afrikassa, Englannissa ja Yhdysvalloissa, missä rotulait olivat voimassa vuoteen 1964 saakka, ja jatkaa voittokulkuaan ympäri maailman globaalin kapitalismin hahmossa.
Frantz Fanon (1925–1961) totesikin, että siirtomaissa taloudellinen alarakenne on samalla ylärakenne. Syy on seuraus: valkoiset ovat rikkaita koska he ovat valkoisia, rikkaat ovat valkoisia koska he ovat rikkaita.
Miten kansojen, uskontojen ja kulttuurien rauhanomainen dialogi on mahdollinen nykymaailmassa, joka on eriarvoisempi kuin apartheidkauden Etelä-Afrikka? Kallonmittaajia ja skinejä -teos pitäisi saada yläasteelle pakolliseksi tenttikirjaksi. Tämän laajan katsauksen jälkeen varmasti syntyisi keskusteluja siitä, onko kaikki sittenkään ihan niin itsestään selvää kuin väitetään olevan.
Isakssonin ja Jokisalon lisäksi uudessa painoksessa kirjoittaa vapaudesta feministi ja vapaa kirjoittaja Maryan Abdulkarim.
Pekka Isaksson ja Jouko Jokisalo: Kallonmittaajia ja skinejä. Rasismin aatehistoriaa. Uudistettu 4. painos. Suomen Rauhanpuolustajat & Rosebud 2018. 393 sivua.
uutiskirje 
