Juha Hurme on Kivensä lukenut, ja hän on vuosien varrella kansalliskirjailijan tekstejä näyttämöille ohjannut lukuisia kertoja. Siksi hän onkin juuri oikea henkilö kirjoittamaan ja ohjaamaan näytelmän, joka kertoo siitä historiallisesta vaiheesta, kun ensimmäistä suomenkielistä näytelmää harjoitellaan.
Eletään 1860-luvun loppua ja mukana on sen ajan silmäätekeviä kirjallisuuskriitikoita, suomalaisuusaatteen kannattajia ja vähän muitakin nimekkäitä.
Pääroolissa kieli
Kaiken huumorin ja hulluttelun alla kulkee vankkaa asiaa, joka sopii tähän päivään.
Kuten Kivi-näytelmään sopii, pääroolissa on kieli. Kielellä on tässä tarinassa moninaiset polut. Ja Hurme käyttää kieltä näytelmätekstissä kuten taituri konsanaan. Vanhaa ja uudempaa lomittain. Nykykielen sanonnat hyppäävät välillä ilmoille kesken vanhakantaisten koukeroiden. Ja sehän passaa. Se lisää kierroksia samalla, kun se muistuttaa kielen jatkuvasta kehityksestä. Siitä että olemme samalla janalla Kiven avaamalla kivisellä tiellä tietämättä, minne se sitten johtaakin.
Lean ohjasi aikanaan Nya Teaterniin Kaarlo Bergbom (jota esittää Paavo Kinnunen), joka on luonnollisesti mukana Hurmeen tarinassa, tietysti siskonsa Emilien (Vilma Melasniemi) kanssa.
Kielikysymykseen tuo omia sävyjään myös Leaa esittävä Charlotte Raa (Sara Melleri), joka ei Lean kantaesityksen aikoihin vielä ymmärtänyt suomea ollenkaan, vaan opetteli suomenkieliset vuorosanat ulkoa. Myöhemmin Raa opiskeli suomea ja käänsi näytelmiä.
Tuon ajan Suomessa puhuttiin sivistyneistön keskuudessa lähes kaikkea muuta mutta ei suomea. Niinpä näytelmäkin on yhtä kielten sekamelskaa. ”Kieliongelman” ratkaisee erityinen kielikone, joka kääntää Raan ruotsin ja saksalaisen vesitohtori Friedrich Everthin saksan automaattisesti suomeksi.
Siitä, kun Lean kantaesitystä harjoiteltiin, on lähes 150 vuotta. Nyt Kom-teatterissa pyörivässä näytelmässä on mukana tuon ajan vaikuttajista vielä muun muassa Emil Nervander, joka oli Kiven kirjailijaystävä. Kiven tukijoihin kuului myös Fredrik Cygnaeus, joka näytelmässä ”esiintyy” Bergbomin paijattavana lemmikkieläimenä, hiirenä.
Karnevalistista menoa
Kom-teatterin näyttelijävoimin Making of Leasta syntyy hersyvän hauska esitys. Lavashow on yhtä karnevalismia. Yleisö viihtyy. Mutta kaiken huumorin ja hulluttelun alla kulkee vankkaa asiaa, joka sopii tähän päivään. Puhutaan suomalaisen teatterin synnystä ja samalla suomalaisuudesta. Ja siitä, miten se kaikkina aikoina on ollut sekoittuneena muihin kansallisuuksiin ja kieliin.
Aleksis ”Stena” Kiveä näytelmässä esitti Juho Milonoff. Hänen Kivensä on alkoholiongelmainen herkkä räyhä. Ja koskettava. Roolihahmo Kivi oli oikeastaan ainoa, jonka henkilökuvassa oli sävyjä. Mikä ettei, hänhän tämän kaunokirjallisen kieliasian käynnisti. Hän tässä on keskiössä.
Näytelmä huipentuu upeasti kahteen kertaan. Aivan hulvaton on Sara Mellerin esittämän Charlotten monologi, joka on lähes samansisältöisenä Kiven ja Hurmeen näytelmissä. Näytelmällä, jonka nimi on Lea, ei sinänsä ole suurta merkitystä, itse Kivikään ei sitä juuri arvostanut, mutta loppumonologi, ruotsahtavasti lausuttu vanhahko suomi nyt vain osuu nappiin.
Toinen huipennus vakavoittaa katsomon. Se muistuttaa suomalaisen merkkiteoksen, Seitsemän veljeksen, ensiaskelista
”Ymmärrätkö sinä, torvelo, ettei näytelmärunous ole mikään nurmiketo, jolla poikasten sopii heittää kupperikeikkaa ja koikkelehtia puujaloilla. Runous on vimpan päälle fiksattu puutarha, jossa astellaan hiekkakäytäviä pitkin arvokkaasti, nenät pystyssä”, ojentaa August Alhqvist Stenvallia.
Making of Lea. Käsikirjoitus ja ohjaus Juha Hurme. Lavastussuunnittelu Matti Rasi, pukusuunnittelu Anne Kotola, valosuunnittelu Tomi Suovankoski, äänisuunnittelu Jani Rapo. Rooleissa Paavo Kinnunen, Jarkko Lahti, Vilma Melasniemi, Sara Melleri, Juho Milonoff ja Eeva Soivio.
uutiskirje 
