Viime syksyn upea tv-toteutus pisti odottamaan Volker Kutscherin Babylon Berlin -sarjan kakkosromaanilta paljon. Niihin odotuksiin nähden maaliskuuhun 1930 sijoittuva Mykkä kuolema on pettymys. Poissa ovat poliittiset salaliitot ja Berliinin syke. Nokkela Charlotte Ritterkin tulee mukaan vasta lopussa.
Mykkä kuolema on kielenkäyttöään myöten yllättävän vanhanaikainen ”salapoliisiromaani”. Gereon Rath tutkii elokuvapiireissä tapahtuvia murhia perinnetietoisessa dekkarissa. Ajan poliittisiin tapahtumiin viittaavat vain maininnat natsien marttyyrikseen nostaman Horst Wesselin hautajaisista.
Kirja on antoisin saksalaisen elokuvan ja miksei yleensäkin elokuvan historian harrastajille. Se sijoittuu kiinnostavaan siirtymävaiheeseen mykästä äänielokuvaan. Parhaiten vaihetta kuvataan musikaalissa Laulavat sadepisarat, mutta myös Mykässä kuolemassa on kiinnostavaa triviaa.
Elokuvan historiaan viittaa myös se, että murharyhmän päällikkö Gennat on aluissa Düsseldorfissa avustamassa sarjamurhaajan jahdissa. Kyseessä on tietysti sarjamurhaaja Peter Kürten, jonka tapauksesta Fritz Lang teki ensimmäisen äänielokuvansa M – kaupunki etsii murhaajaa.
Volker Kutscherin murhatarina on sujuva ja yllättävä, mutta maistuu välityöltä.
Volker Kutscher: Mykkä kuolema. Suomentanut Veera Kaski. Bazar 2019. 667 sivua.
uutiskirje 
