Caj Bremeriä voi pitää yhtenä suomalaisen lehtikuvaamisen pioneereista. Hänen tapansa ottaa kuvia oli 1950–60-luvuille epätyypillistä. Bremer haki uudenlaisia kuvakulmia ja pyrki vangitsemaan filmille elävää elämää. Tämä tuli esille muun muassa urheilukuvissa, kun hän maaliviivalla odottelun sijaan kuvasi kilpailijoita näiden tehdessä suoritusta.
Bremerin kuvat ovat useille tuttuja, osa niistä on muuttunut yhteiseksi kansalliseksi omaisuudeksi kuten jotkin taideteoksetkin.
Kristiina Markkasen kirjoittama Mies katolla esittelee paitsi Caj Bremerin kuvia myös tarinoita niiden taustalla.
Kuvista piirtyy esiin niin Hagertien romanihäät, Tulilahden kaksoismurhien oikeudenkäynti kuin tavallinen suomalainen arkikin.
Kirjan nimikuva Mies katolla on otettu Jyväskylän suurajojen aikaan vuonna 1963. Kuvassa on mies, joka parhaan katsomiskokemuksen taatakseen on kantanut tuolin harjakatolle ja seuraa sieltä ralleja.
Kirjassa on Bremerin omien muistojen lisäksi myös lainauksia jutuista, joihin kuvat liittyvät. Ne tuovat oman hykerryttävän lisänsä.
Caj Bremer haki uudenlaisia kuvakulmia ja pyrki vangitsemaan filmille elävää elämää.
Piristävänä voi pitää muun muassa toimittaja Mirja Sassin vuoden 1964 Linnan juhlaraporttia.
”Jotkut pysähtyvät vähän vaivautuneina, mutta kuitenkin juhlallisina raaputtamaan kuumentunutta niskaansa kiristävän kauluksen alta. Useat vain porhaltavat ohitse liepeet lepattaen tai hameenhelmat ylväästi kahisten. Kaikkiaan kuusituhatta metriä parhainta pukukangasta, keskimääräisesti arvioiden. Ja turkiseläimistö kokonaista kansanpuistoa varten. Eikä kukaan pidä minään.”
Oman osionsa teoksessa saavat tietysti matkat presidentti Urho Kekkosen kanssa, mutta mielenkiintoisia ovat myös kuvat 1970–1980-lukujen Karjalasta, jossa Neuvostoliitto tarkasti valvoi sitä, mitä oltiin kuvaamassa ja milloin.
Aika ennen television yleistymistä oli kuvalehtien, kuten Bremerin edustaman Viikko-Sanomien aikaa. Kuvareportaasit avasivat maailmaa lukijoilleen aikana, jolloin tiedonvälitys oli hidasta, eikä jatkuva kuvavirta turruttanut aisteja.
Bremer matkusti ympäri Eurooppaa ja jatkoi arabimaihin ja Afrikkaan. Vuonna 1967 hän osallistui kuvaajana Etiopian keisarin Haile Selassien syntymäpäiville. Iranin maanjäristyksiä hän kuvasi vuotta myöhemmin ja vuonna 1969 hän oli kuvaamassa Pohjois-Irlannin konfliktia.
Caj Bremerin työuraan mahtui aika, jolloin kuvaajien asiantuntemusta alettiin arvostaa ja heistä tuli samanarvoisia toimittajien kanssa. Toisaalta hän pääsi kokemaan myös samaisen arvostuksen laskun.
Mies katolla muistuttaa siitä, että kuvat jäävät elämään vielä senkin jälkeen, kun teksti vähitellen häipyy historiaan. Teos tarjoaa paljon ajateltavaa niille, jotka uskovat kuvien voimaan ja niille, jotka eivät vielä usko kuvien voimaan.
Kristiina Markkanen, Caj Bremer: Mies katolla. Docendo 2019. 208 sivua.
uutiskirje 
