Libanonissa elää arviolta puolitoista miljoonaa Syyrian pakolaista. Lapsia heistä on noin 500 000. Olot epävirallisissa pakolaisleireissä, joissa ihmiset asuvat teltoissa, ovat toivottomia. Lähellä Syyrian rajaa sijaitsevaa Bekaan laaksoa koetteli kylmä, märkä ja luminen talvi. Kevättä kohti lämpötila kohosi, mutta sateet ja tulvat jatkuivat pitkään.
– Oikeastaan on väärin puhua leireistä, sillä sana luo mielikuvan järjestetyistä telttarivistöistä ja palveluista. Libanonin syyrialaisleireissä kaikki on improvisoitua. Leirit ovat epävirallista asutusta, Brian Lally sanoo.
Lally työskentelee leireissä Multi Aid Programs (MAPs) -järjestön koulutusasiantuntijana ja näkee tilanteen läheltä. Leireissä syyrialaiset sinnittelevät, odottaen paluuta kotimaahan. Epätoivo kasvaa, onhan osa ollut Libanonissa jo kahdeksan vuotta. Hälyttävää on, että ainakin puolelta lapsista puuttuu mahdollisuus käydä koulua.
Koulua kahdessa vuorossa
MAPs on avannut yhdeksän koulua epävirallisiin syyrialaisleireihin Libanonissa. Koulut sijaitsevat Bekaan laaksossa ja Aarsalin alueella. Kansalaisjärjestön kouluissa käy 3 000 lasta.
Joka koulussa on kaksi vuoroa, jotta mahdollisimman moni pääsisi kouluun. Sekä aamu- että iltapäivävuoro kestää neljä tuntia. Koulut ovat maksuttomia.
MAPs on Syyrian pakolaisten vuonna 2013 perustama järjestö. Lääkärit Fadi Al Halabi ja Mouhammed Al Masri ajattelivat koulujen olevan paras keino rakentaa toivoa leireissä.
Brian Lally on skotlantilainen opettaja ja rehtori, joka aloitti työn MAPs:issa nelisen vuotta sitten. Viime syksynä hän jätti työn kotimaassaan toimiakseen MAPs:illa.
Koulussa on vuoron alussa ja lopussa jokin aktiviteetti. Vaikkapa tällainen: opettaja sanoo aa-aa-aa, ja lapset vastaavat yhteen ääneen oo-oo-oo.
Asioiden tekeminen yhdessä on tyypillistä syyrialaisissa kouluissa. MAPs:in kouluissa lapset harjoittelevat myös yksinoloa luokan edessä. Toisinaan jokainen saa puhua hetken aikaa itsekseen muille.
Epävirallisessa pakolaisleirissä jokainen arkinen asia on haaste. Kansalaisjärjestössä on nähty, että tilanne on mahdollisuus kehittää koulutusta. Kouluihin rakennetaan demokratiaa opettajan määräysvallan tilalle. Yksi tärkeä sääntö kuuluu: ei väkivaltaa.
Valheet paluusta veivät varat
Syyrian pakolaislapsista 54 prosenttia käy koulua Libanonissa. 346 julkisessa koulussa on syyrialaisille tarkoitettu iltavuoro. Nämä ovat viralliset lukemat. Syyrialaisperheissä kouluasioista keskustellut Brian Lally kuitenkin tietää tilanteen olevan huonompi kuin luvut kertovat.
– Erästä lasta oli kielletty rekisteröitymästä kouluun, koska hänen jalkansa olivat likaiset.
Toisinaan lapsi on saattanut ilmoittautua kouluun, mutta joutuu jättämään sen parin viikon kuluttua. Koulu ei vain ole halunnut lasta enää oppilaakseen.
Toisinaan koulunkäynti päättyy matkaan tai kieleen liittyvään esteeseen: koulu sijaitsee liian kaukana leiristä. Opetus on ranskan- tai englanninkielistä, kun taas kotimaassa syyrialaiset opiskelivat arabiaksi.
Ongelmia on muitakin. Koulujen sanotaan olevan ilmaisia, mutta niissä peritään tekaistuja maksuja. Väkivalta ei ole tavatonta. Jotkut koulut ovat olemassa vain paperilla.
– Tähän on silti mennyt suurin osa koulutukseen tarkoitetusta rahasta; Libanonin hallitus on vaatinut itselleen esimerkiksi YK:n järjestöiltä tulevan tuen.
Kansalaisjärjestössä kamppaillaan jatkuvasti koulutyön jatkumisen puolesta. Puhe siitä, että syyrialaisten on aika palata Syyriaan, on vaikeuttanut rahoitustilannetta entisestään.
– Lahjoittajat tuntuvat ajattelevan, ettei kannata antaa rahaa koulutukseen edes vuodeksi, koska syyrialaiset saattavat palata parin kuukauden kuluttua.
Syyrialaiset, jotka eivät halua palata kotiin, ovat harvassa. Paluun riskiä ei kuitenkaan uskalleta vielä ottaa. Ne, jotka eivät ole palvelleet armeijassa tai ne, jotka osallistuivat näkyvästi kansannousuun vuonna 2011, joutuvat todennäköisesti pidätetyiksi.
Suuri osa Libanonissa olevista syyrialaisista on kotoisin alueilta, jotka on tuhottu sodassa. Rakennukset eivät ehkä ole turvallisia, eivätkä alueet puhtaita miinoista tai räjähtämättömistä ammuksista. Kouluja, sähköä, puhdasta vettä tai terveydenhuoltoa ei kotiseuduilla sodan jäljiltä ole.
Syyrian tulevat jälleenrakentajat
Perhe-elämä voi pakolaisleirissä olla piinaavan köyhyyden takia raskasta. 90 prosentissa syyrialaisperheistä on pulaa ruoasta.
– Muualla ehkä odotetaan lomaa, mutta pakolaisleireissä tilanne on päinvastoin, Lally sanoo.
Viime kesäloma MAPs:in kouluissa venyi rahoituksen puuttuessa kuuden kuukauden mittaiseksi. Lapsista loma oli ehdottomasti liian pitkä. MAPs:in koulut ovat paikkoja oppia, mutta myös turvallisia, rakkauden ja huolenpidon paikkoja.
Rakenteeltaan ne ovat siirreltäviä kontteja.
– Meidän täytyy siirtää koulu, mikäli viranomaiset käskevät yhteisön siirtymään.
Toisaalta koulut voi pakata ja pystyttää uudelleen Syyriaan sitten, kun paluu on mahdollinen.
– Pohdimme jatkuvasti, kuinka auttaa lapsia Libanonissa, mutta samalla valmistella heitä palaamaan kotiin. Jotta kotimaata voi tulevaisuudessa rakentaa uudelleen, on osattava ajatella luovasti. Tämä on tärkeä syy siihen, miksi opettamisen ja oppimisen tapoja on kansalaisjärjestön kouluissa haluttu lähteä muuttamaan.
Tärkeää ei ole osata toistaa opettajan sanomisia tarkasti, vaan mieluummin kyseenalaistaa niitä.
– Liikumme siihen suuntaan, että on oikein olla väärässä.
Tunneilla seurataan libanonilaista opetusohjelmaa. Samalla lapsia kannustetaan esimerkiksi tunnistamaan erilaisia tunteita ja jakamaan niitä muiden kanssa. Kerran viikossa vanhemmat lapset viedään pois leiristä, innovaatiokeskukseen. Siellä he opiskelevat ohjelmointia ja robotiikkaa, mikä kehittää ongelmanratkaisutaitoja ja luovaa ajattelua.
– Ja lapset ovat tässä uskomattomia! En usko sen olevan sattumaa vaan luulen, että kyvyt kasvavat vaikeissa olosuhteissa. Lapsethan harjoittelevat ongelmanratkaisua koko ajan.
uutiskirje 
