Vuonna 1990 yhdistyivät Pohjois- ja Etelä-Jemen. Jemen on pieni maa, jonka pääelinkeino on maatalous ja tärkein tulonlähde öljy, mutta se on myös Arabian niemimaan runsasväkisin valtio.
Huhtikuussa 2009 oli määrä pitää maan neljännet parlamenttivaalit, mutta kaksi kuukautta aikaisemmin päättivät hallituspuolue ja oppositiokoalitio yhdessä, että vaaleja lykätään kahdella vuodella.
Vaikka Jemen on köyhä eikä hallituksen valta ulotu koko maahan, on Jemen kehittynyt kohti demokratiaa, jossa pidetään vaaleja ja oppositiopuolueilla on toimintaoikeudet. Ihmisoikeusjärjestöt toimivat melko vapaasti ja käyvät vuoropuhelua hallituksen kanssa.
Hyvä alku kuihtui
sisällissotaan
Neljä ensimmäistä vuotta yhdistymisen jälkeen olivat toistaiseksi parhaat, sanoo Zaid Alwazir, historiantutkija ja Yemen Heritage & Research Centerin puheenjohtaja.
– Kansalaisvapauksia ja -oikeuksia suojeltiin, oppositiopuolueet kukoistivat, talous oli matkalla oikeaan suuntaan ja poliittinen tietoisuus laajenemassa. Pohjoisen ja etelän välinen voimatasapaino loi ilmapiirin, joka edisti demokratisoitumista.
Mutta uudistyö horjahteli, kun Yhdysvallat vähensi kehitysapuaan 60 prosentilla ja Saudi-Arabia heitti ulos lähes miljoona jemeniläistä siirtotyöläistä. Syynä oli se, että Jemen ei tukenut amerikkalaisten ja saudien linjaa Persianlahden sodassa 1990–91.
Vuonna 1993 Jemenissä pidettiin ensimmäiset parlamenttivaalit ja muodostettiin koalitiohallitus – alueella, jossa vaalit eivät tänä päivänäkään ole itsestäänselvyys.
Vaalituloksen laillisuus kuitenkin kyseenalaistettiin, ja vuoden 1994 alussa joutuivat öljynjalostamot sabotaasin kohteeksi. Tapahtui useita vakavia räjähdyksiä, ja sekä jemeniläisen lehdistön että Financial Timesin mukaan niiden takana oli Saudi-Arabian hallitus.
Tilanne johti Jemenissä sisällissotaan, jossa oppositio nujerrettiin ja presidentti Ali Abdullah Salehin valta kasvoi.
Oppositio löysi
yhteisen linjan
Köyhyys, joka oli jo vähentynyt, alkoi uudelleen kasvaa 1990-luvun lopulla. Yhdessä lisääntyvän vallan keskittämisen ja korruption kanssa se johti uudelleen arvosteluun presidenttiä kohtaan. Nyt sitä esittivät Islah-puolue, joka perinteisesti oli ollut lähellä presidenttiä, sekä sosialistipuolue, jonka juuret olivat eteläisessä Jemenissä ja joka aikaisemmin oli ollut hallituspuolueen päähaastaja.
Presidentin keinona oli valita, minkä opposition osan kanssa hän kulloinkin teki yhteistyötä, ja sen vuoksi parlamentista tullut vahvaa vastapoolia.
Ennen vuoden 2006 vaaleja muodostettiin oppositiokoalitio, jonka kärjessä olivat Islah ja sosialistipuolue. Oppositio vaati uutta vaalilakia ja laajapohjaista sopimusta vapaiden ja rehellisten vaalien järjestämisestä.
Mutta sopimusta ei syntynyt. Ja vaikka vaalit olivatkin EU:n tarkkailijoiden mukaan melko vapaat ja rehelliset, käytettiin presidentin- ja hallituspuolueen kampanjaan valtion varoja.
Vaalien jälkeen oppositiokoalitio vaati edelleen uutta vaalilakia, läpinäkyvää ääntenlaskentaa ja valtion rahoittaman median puolueettomuutta. Hallituspuolue sen sijaan ehdotti siirtymistä suhteelliseen vaalitapaan, minkä vuoksi oppositio boikotoi parlamenttia 2008.
Näin presidentti valitsi yksin edustajat komiteaan, jonka tehtävänä oli laatia uusi vaalilaki ja valvoa sen toimeenpanoa. Siitä seurasi mielenosoituksia, jotka päättyivät kuolonuhreihin ja joukkopidätyksiin.
Kompromissi
vaaliuudistuksista
Aiemmin eripuraisen opposition yhteistoiminta oli kuitenkin saanut presidentti Salehin herkkäkorvaisemmaksi.
Helmikuussa 2009 pääsivät osapuolet yhteisymmärrykseen siitä, että vaaleja lykätään vuoteen 2011 ja alettiin luonnostella vaalijärjestelmän uudistamista.
Syksyllä 2009 saatiin aikaan kompromissi, johon sisältyvät sekä parlamenttivaalit että majlis al-shûran vaalit. Jälkimmäinen on 111 edustajan neuvoa-antava elin, jonka on tähän saakka nimittänyt presidentti.
Valtiotieteilijä Fernando Carvajal Exeterissä toimivasta arabian- ja islamintutkimuksen instituutista sanoo, että lykkääminen voi tarkoittaa sitä, että vaaliuudistus on tullut lähemmäksi.
– Vallanvaihdoksen mahdollistamiseksi Jemenin olisi siirryttävä kokonaan suhteelliseen vaalitapaan. On kuitenkin epävarmaa, onko aikalisä huhtikuuhun 2011 riittävä.
Konfliktienratkaisuun ja hallitusmuotoihin erikoistunut valtiotieteilijä Jeltsje Boersma sanoo, että ihmiset tuntevat nyt itsensä osattomiksi vallasta ja etuuksista, mutta vaalien siirtäminen saattaa tehdä heidät tietoisemmiksi tarpeesta muuttaa yhteiskuntaa.
Talouskriisi
lisännyt köyhyyttä
Jemenissä on vuoden 2008 alusta vallinnut syvä taloudellinen kriisi, joka osittain johtuu maailmantaloudesta ja osittain yhä Jemenin kannasta Persianlahden sotaan. Lisäksi maatalouden tuotto on ollut heikko viime vuosina, mikä on johtanut kukistettuihin protesteihin.
Lisääntyvän köyhyyden ja vaikean sosiaalisen tilanteen vuoksi heimojohtajat ovat palanneet yhä suurempaan itsehallintoon, mikä puolestaan on johtanut militarisoitumisen kasvuun. Uudelleen epävakaaksi muuttunut tilanne on tehnyt yritysten toiminnan vaikeaksi, mikä on vähentänyt Jemenin öljynvientiä.
Sekä pohjoisessa että etelässä ovat taisteluiden syynä heikentyneet elinolot. Pohjoisessa on kysymys myös siitä, että Saleh on rikkonut vaalilupauksensa, muiden joukossa sille shiialaiselle heimolle, jossa hänen omat juurensa ovat.
Oppositiopoliitikot huomauttavat myös, että luonnonvarat ovat osa peliä. Yhä useammat katsovat, että jemeniläiset valitsevat johtajansa vain näennäisesti, että ulkomaiset tukijat tekevät valinnat suljettujen ovien takana, presidentin kanssa tai ilman häntä.
Yhdysvallat
lisää sotilasapua
Se, että Jemenissä tänä päivänä on al-Qaidaan sidoksissa olevia harjoitusleirejä, on yhtä totta kuin sekin, että Jemenin epävakaus hyödyttää Saudi-Arabiaa ja Yhdysvaltain vaikutusvaltaa alueella.
Miten Yhdysvallat suhtautuu siihen, että Islah yhdessä sosialistipuolueen kanssa on yhä vahvempi vastustaja hallitukselle? Miten vaikuttaa naapurin öljyvaltioiden yksinvaltaisiin johtajiin se, ettei Jemenin kansa ole luopunut pyrkimyksestään demokratiaan?
Tammikuussa Yhdysvallat ilmoitti, että se yli kaksinkertaistaa Jemenille terrorisminvastaiseen toimintaan osoittamansa avun, joka nyt on 67 miljoonaa dollaria. Tämä ei kuitenkaan takaa, että terroristiryhmät Jemenissä torjutaan, sanoo turvallisuustutkija Peter Neumann Lontoon King’s Collegesta. Hallitus ei enää nauti kaikkien heimojohtajien luottamusta, eivätkä kaikki alueet ole sen kontrollissa.
Avun tarkoitus on kouluttaa ja varustaa sotilaita. Tuen suuruutta voi verrata Yhdysvaltain Jemenille antamaan kehitysapuun, joja nousee 40,5 miljoonasta 63 miljoonaan.
– Kehitysavun päämääränä on kitkeä edellytyksiä al-Qaidan värväystyölle – luoda työpaikkoja, kehittää maataloutta, rakentaa kouluja ja parantaa terveydenhoitoa, sanoo Yhdysvaltain ulkoministeriön tiedottaja Darby Holladay.
Demokratia ei ole
kloonattavissa
Jotta demokratisoitumisprosessi vahvistuisi, täytyy Jemenin poliittisten johtajien jatkaa muuttumistaan ja useampien kansalaisten täytyy uskaltaa ottaa itsenäisesti kantaa yhteiskunnallisiin asioihin. Ja EU-johtajien on uskallettava ottaa rationaalinen, humanitaarinen ja ei-sotilaallinen suhtautumistapa ulkomaiseen apuun.
Useimmissa maissa demokratisointi on vienyt pitkän ajan. Kansalaisvapaudet ja -oikeudet ovat osa laajempaa kokonaisuutta, jossa perustana on yksilöiden itsenäinen ajattelu ja toiminta.
Kuten Zaid Alwazir sanoo: demokratian polkua reunustaa tietämys maan kulttuurista ja periaatteista, se ei kulje sokean kloonaamisen kautta.
uutiskirje 
