Sylvain Neuvel omaa ilmiömäisen kyvyn koukuttaa lukijansa hetkessä ja vyöryttää sitten tämän päälle mitä mielikuvituksellisimpiin raameihin puettua yhteiskuntakritiikkiä, politiikkaa, dystopiaa ja silkkaa kuvittelun ilotulitusta.
Themis-trilogian teokset etenevät pienin sykäyksin, eikä sarjan päättävä Ei enempää kuin ihminen tee tässä poikkeusta. Osittain juuri tämän takia kirjoja on äärimmäisen vaikea laskea pois käsistään.
Tarinaa seurataan haastattelupöytäkirjojen ja lokien välityksellä: lähestymistapa on yllättävän toimiva. Se pilkkoo kertomuksen pieniksi suupaloiksi, joita tulee hotkittua yhdellä istumalla paljon enemmän kuin oli tarkoitus.
Ihmiskunta on taantunut, mutta sen omistuksessa olevat aseet ovat edistyneet.
Neuvelin teksti on erittäin visuaalista, ja se onnistuu maalailemaan näennäisen kevein vedoin lukijan verkkokalvoille niin robottiarmeijat, toisenlaiset oliorodut kuin planeetat ja taistelukohtauksetkin.
Neuvel on sanoissaan niukka, mutta onnistuu piirtämään vähemmällä enemmän.
Avaruusolentojen armeija
Sarjan edellinen osa Heräilevät jumalat (Like 2018) marssitti maapallolle avaruusolentojen robottiarmeijan, joka lopulta tappoi sata miljoonaa ihmistä.
Hyökkäyksen syyksi paljastui se, että Esat Ekt -planeetan jäsenet olivat ihmiskunnan varhemmissa vaiheissa viettäneet aikaa maassa tutkaillen ihmisen kehitystä ja päätyneet siinä sivussa lisääntymäänkin lajimme kanssa. Oman politiikkansa mukaisesti ektiläiset halusivat pyyhkäistä maapallolta pois sukunsa jälkeläiset. Yllättäen selvisi, että lähes koko ihmiskunta on enemmän avaruusolentojen jälkeläisiä.
Joukkotuhon onnistui lopulta pysäyttämään jo kertaalleen henkiin herätetty tohtori Rose Franklin yhdessä yhtä maapallolla jo valmiiksi olevaa Themis-robottia ohjaavan Vincentin ja tämän puolison Karan kanssa.
Kara menetti hyökkäyksessä henkensä, mutta Rose, kenraali Govender ja Vincent sekä hänen ja Karan juuri löytynyt kymmenvuotias tytär Eva juhlivat voittoa jättiläisrobotin ohjaamossa, kun tämä yllättäen tempaistiin maasta avaruuteen Esat Ekt -planeetalle.
Kymmenen vuotta myöhemmin
Sarjan viimeinen osa Ei enempää kuin ihminen sijoittuu kymmenen vuoden päähän edeltäjästään. Rose, Vincent ja Eva ovat eläneet kymmenen vuotta Esat Ektissä, ja kenraali on kuollut planeetalla.
Tarina lähtee liikkeelle hetkestä, jolloin joukkio onnistuu palaamaan takaisin maapallolle – vain huomatakseen, että kaikki on muuttunut entistä huonompaan suuntaan.
Maapallo on jakautunut Yhdysvaltojen ja Venäjän sotilasvaltojen alle. Yhdysvallat on onnistunut korjaamaan yhden maahan jääneen robotin ja sen tuoman sotilaallisen ylivoiman turvin he ottavat haltuunsa lisää tilaa ja valtaa maa kerrallaan. Maahan palaavien robotti sattuu osumaan Venäjän maaperälle. Tämä luonnollisesti koetaan siellä voittona, joka mahdollistaa tasavertaisen taistelun Yhdysvaltoja vastaan.
Kymmenessä vuodessa kaikkien ihmisten geeniperimät on tutkittu ja heidät on jaoteltu sen mukaisesti, kuinka paljon avaruusoliogeeniä kunkin perimässä on. Suurimman perimän omaavat on laitettu leireille mahdollisena uhkana ihmiskunnalle ja heidän kohtalostaan väännetään kättä, perimmäisenä tarkoituksena on eliminoiminen.
Leireille päätyvät myös ne, joilla on väärä uskonto tai jotka ovat eläneet alueella, jonne avaruusolennot ovat tuhansia vuosia sitten laskeutuneet.
Tosin sanoen, ihmiskunta on taantunut, mutta sen omistuksessa olevat aseet ovat edistyneet – yhdistelmä ei lupaa hyvää sen enempää ihmiselle kuin planeetallekaan.
Dystooppista rymistelyä
Ei enempää kuin ihminen -teoksen teemoiksi nousevat kysymykset ihmiskunnan tulevaisuudesta, rasismista, eriarvoistumisesta ja sotilasmahtien toimista, mutta myös demokratiasta ja sen toimivuudesta.
Kirja on dystooppista ja koukuttavaa rymistelyä, mutta siitä huolimatta Themis-trilogian viimeinen osa antaa ihmiskunnalle vähän toivoakin.
Neuvel lopettaa sarjan päättävän teoksen niin kierosti tai nerokkaasti, että se miltei pakottaa aloittamaan koko trilogian alusta.
Sylvain Neuvel: Ei enempää kuin ihminen. Suomentanut: Niina Kainulainen. Like 2019. 407 sivua.
uutiskirje 
