Suomen postilaitoksen historia alkaa Wikipedian mukaan vuodesta 1638, jolloin kenraalikuvernööri Pietari Brahe perusti postilaitoksen Ruotsin valtakunnan itäiseen osaan Suomeen. Siitä on edetty monien vaiheiden ja nimenmuutosten kautta tilanteeseen, jossa valtion kokonaan omistama Posti harjoittaa laajamittaista työehtoshoppailua.
Tällä tiellä ratkaisevat askeleet otettiin 1994, jolloin Posti- ja telelaitoksesta muodostettiin osakeyhtiömuotoinen Suomen PT. Se lakkautettiin 1998. Suomen Posti Oy:stä ja telelaitoksen jatkajasta Sonera Oy:stä tuli itsenäisiä valtion suoraan omistamia yhtiöitä.
Mitä yhtiöittämisessä tapahtui, sitä on tutkittu Aalto-yliopistossa yli 50 000-sivuisen vuosilta 1987–1998 peräisin olevan arkistoaineiston pohjalta. Tutkijoiden mukaan yhtiöihin muodostui osittainen hallinnollinen tyhjiö, kun Posti ja Tele yhtiöitettiin ja valtio otti etäisyyttä päivittäiseen toimintaan.
Valtionyhtiön riskinotto poikkeaa yksityisestä sektorista, sillä isojakin riskejä ottavalla valtionyhtiöllä on aina tukenaan valtion resurssit. Siksi myös kannustimia tulisi arvioida suhteessa todelliseen riskiin.
– Tulosohjaukseen siirtyminen merkitsi virkamiesjohdon kontrollin vähentymistä ja kasvatti ylimmän johdon toimivaltaa monilla osa-alueilla yhtiöissä, kertoo Aalto-yliopiston tohtorikoulutettava Eero Aalto.
Tohtorikoulutettava Zeerim Cheungin mukaan valtion liikevirastossa on tiukka resurssikontrolli, mutta tulosohjaus antaa vapaat kädet toimia ja muuttaa hyvin radikaalisti esimerkiksi yhtiön kansainvälistymisstrategiaa.
– Tutkimissamme valtionyhtiöissä ylin johto sai ja myös otti toimivaltaa, jonka turvin se ajoi muun muassa omien palkkioidensa kasvattamista muiden yksityisen sektorin yritysjohtajien palkkioiden tasolle.
Julkinen ja oma etu ristiriidassa
Aalto-yliopiston tutkijat kuvaavat ristiriitaa, jossa valtionyhtiön johto voi pyrkiä tekemään päätöksiä, joiden avulla yhtiö pärjää paremmin markkinoilla. Ne voivat olla ristiriidassa poliittisten tavoitteiden ja julkisen edun kanssa. Ylimmän johdon suuret palkkiot, jotka ovat toistuva aihe julkisessa keskustelussa, ovat osa tätä kehitystä.
Taloudellisten kannustimien lisäksi valtionyhtiöiden johto tavoittelee myös uralla etenemistä ja mainetta.
– Koska avoimilla markkinoilla pitää pärjätä kilpailussa, johdon tulee tehdä markkinoihin perustuvia päätöksiä, kuten muutoksia kustannusrakenteeseen ja tarjontaan. Nämä teot voivat kuitenkin olla ristiriidassa sen kanssa, mitä poliittinen johto odottaa julkiselta toimijalta ja palveluntarjoajalta, Eero Aalto toteaa.
Yltiöpäiset riskit veronmaksajien niskaan
Hallinnollinen tyhjiö ja johdon ja omistajien välille muodostuva odotusten ristiriita vaikuttavat myös valtionyhtiöiden riskinottoon. Esimerkiksi Telen siirtyminen markkinalähtöisempään suuntaan kasvatti rajusti kansainvälisten investointien volyymia suhteessa Suomen liiketoimintojen kokoon.
– Yhtiön johdolla ja omistajalla voi olla erilainen näkemys investointien riski-tuottoprofiilista. Parhaimmillaan suurten riskien ottaminen voi johtaa menestys- ja sankaritarinaan. Pahimmillaan riskit toteutuvat ja valtion ja lopulta veronmaksajien pitää tulla pelastamaan. Hyvä esimerkki ovat surullisen kuuluisat Soneran 3G-kaupat 2000-luvun alussa ja lopulta Soneran pakotettu fuusio ruotsalaisen kilpailijan Telian kanssa, sanoo Zeerim Cheung.
Valtionyhtiön riskinotto poikkeaa yksityisestä sektorista, sillä isojakin riskejä ottavalla valtionyhtiöllä on aina tukenaan valtion resurssit. Siksi myös kannustimia tulisi arvioida suhteessa todelliseen riskiin.
Tutkija Pasi Nevalainen Jyväskylän yliopistosta sanoo valtionyhtiöiden ajan kuluessa muuttaneen muotoaan. Samalla niiden toiminnan painopisteet ovat muuttuneet viime vuosikymmeninä yhä markkinalähtöisemmiksi.
– Kuitenkin julkisuudessa niiden toimintaa arvioidaan usein ensisijaisesti julkisten palvelujen tuottajina. Esimerkiksi Posti on julkisten palvelujen ja markkinalähtöisyyden välimaastossa.
Valtionyhtiö on liikeyritys, mutta sen olemassaoloon liittyy usein yhteiskunnallisia syitä.
– Jos poliittiset tavoitteet ovat ristiriidassa valtionyhtiön omien tavoitteiden kanssa, seurauksena on usein kohuja ja heikentynyt toimintakyky, Zeerim Cheung sanoo.
Kolmikon tutkimus State control, internal legitimacy, and the internalization process of a state-owned enterprise valittiin kesällä Academy of Management -konferenssin parhaimmistoon ja nuorille tutkijoille annettavan Douglas Nigh -palkinnon finalistiksi sekä Academy of International Business -konferenssin tutkimusmetodipalkinnon finalistiksi.
uutiskirje 