PAM:n Risto Kalliorinteen tehtävänä johtaa kenttä vaikka lakkoon

Hyväntuulinen, rauhallisesti asioita pohdiskeleva PAMin järjestöjohtaja Risto Kalliorinne mieltää itsensä kenttäjohtajaksi. Hänen vastuualueeseensa liitossa kuuluu muun muassa lakkojen organisointi, jos niitä päätettäisiin järjestää ensi kevään työehtosopimusneuvottelujen tuoksinassa.

Hän ei ole ”ihan rakastunut lakiteksteihin ja papereihin”, kuten hän kuvailee. Hän on aina toiminut ihmisten kanssa. Sosiaalityöntekijänä ja vasemmistoliiton poliitikkona kohtaamiset kaduilla ja toreilla tekivät ihmisten arjen tutuksi.

Työ Palvelualojen ammattiliitto PAMissa on Kalliorinteelle enemmän kuin palkkatyö.

Työpaikan arki palvelualoissa on aivan toista kuin Kalliorinteen aikaan 30 vuotta sitten Raahen terästehtaalla.

– Täällä saa todella olla heikomman puolella, sillä meidän siivoojat, tarjoilijat ja kaupan myyjät eivät ole mitään palkkajohtajia, Kalliorinne toteaa.

Pamilaisen myyjän käteen jäävä mediaanipalkka on 1 500 euroa kuussa. Samaa luokkaa on ravintola- ja majoitustyöntekijöiden nettopalkka.

Siivoustyöntekijä saa 150 euroa vähemmän eli vähiten. Esimiehet ovat omassa luokassaan 1 850–1 950 euron mediaanipalkalla.

Kivijalkakauppa
elää murrosta

Kalliorinne on suuressa murroksessa olevan alan edunvalvoja. Hän näkee kaupan alalla synkkiä pilviä: Kaupan liiton tuoreen selvityksen mukaan jopa 40 000 työpaikkaa voisi kadota alalta kansainvälisen verkkokauppavyöryn ja digitalisaation myötä.

– Siihenkin pystytään vaikuttamaan, ja halutaan vaikuttaa, hän vakuuttaa.

Rinteen hallituksella on tahtoa vaikuttaa. Säätytalolla, jossa Kalliorinnekin oli neuvottelemassa, sovittiin kaupan alan tulevaisuusselonteon käynnistämisestä.

Kymmenen vuoden päähän ulottuva ennuste kertoo kansainvälisten jättien valtaavan markkinoita. Amazonin kaltaiset kansainväliset verkkokauppajätit eivät juuri veroja tilitä.

– Pahimmat uhkakuvat eivät vaikuta vain PAMin jäsenmäärään. Ilmiön pitää laajemminkin herättää kiinnostusta.

Kalliorinne kertoo Amazonin henkilöstölle suunnatusta opetusvideosta, jossa kerrotaan, miten ammattiliitot voidaan nujertaa tai estää syntymästä.

– Meillä on kansainvälisiä toimijoita, joiden pyrkimyksenä on polkea työehtoja ja kiertää veroja. Se on hyvin suunnitelmallista ja ohjattua toimintaa, joka ei ole syntynyt vain isännän asenteesta.

– Todella pitkälle vietyä johtamiskulttuuria, jossa työntekijöiden vaikutusmahdollisuudet minimoidaan, painottaa Kalliorinne.

Suomessakin löytyy yksittäisiä toimijoita, jotka haluaisivat murtaa ay-liikkeen vaikutusta. Suomen Yrittäjien kannanotot ovat rajuimpia. Järjestön liittokokouspäätös ohjaa jäsenyrityksiä lopettamaan ay-maksujen perinnän, ja järjestö kyseenalaistaa luottamusmiesjärjestelmän olemassaolon.

Kahvipöytätarinoista
käytännön tekoihin

Kalliorinne kertoo aika tyypillisestä liiton jäsenestä eli tyttärestään Kertusta, S-kaupan myyjästä Oulussa. Hän tekee myyjän työtä sopivaa opiskelupaikkaa hakiessaan, mutta tuskin jää alalle pysyvästi. Vuosittain eroaa ja liittyy 25 000–30 000 ihmistä eli yhteensä yli 50 000 jäsentä kulkee liiton ovista sisään ja ulos.

Suuri vaihtuvuus on järjestöjohtajalle iso haaste. Työntekijät ovat tulossa ja menossa. Heitä on nollasopparilla ja vuokratyöntekijöinä. Siivoustyöpaikkoja kilpailutetaan, ja uudet ihmiset tulevat työpaikalle seuraavalla viikolla.

Työpaikan arki on aivan toista kuin Kalliorinteen aikaan 30 vuotta sitten Raahen terästehtaalla.

– Liittotoiminnan pystyttäminen on helpompaa, kun työläisten joukko on pysyvä. Meillä porukka vaihtuu, ja luottamusmieskin lähtee, juuri kun työpaikalle on saatu hyvä meininki ja järjestäytyminen nousuun, kertoo Kalliorinne.

Kalliorinne puhuu suurella sydämellä työpaikkavaikuttamisen merkityksestä ja osallistumisen lisäämisestä, työpaikkakampanjoista ja yrityksestä herättää ihmisten halu vaikuttaa asioihinsa.

Työntekijöiltä on kysyttävä, mihin he haluavat vaikuttaa. Huolenaiheet voivat liittyä työvuorosuunnitteluun, esimiestyöhön tai työpaikan olosuhteisiin.

– Voi nousta esimerkiksi esiin, että työpaikalla läkähtyy kuumuuteen. Työntekijät ajavat muutosta yhdessä luottamusmiehen kanssa.

Paras palkinto asian maaliin saamisesta on, että työntekijät kokevat: ”Hei me tehtiin se!”

– Ihmisille tulee fiilis, että me oltiin mukana, eikä niin, että ulkopuolinen voima, työsuojelupiiri tai liiton ihminen, pisti puolestamme asiat kuntoon, sanoo Kalliorinne painokkaasti.

Ei vain palvelua
pahan päivän varalle

Kalliorinne on huolissaan siitä, jos ammattiliiton jäsenyys nähdään vain vakuutuksena. Kaikissa ammattiliitoissa on tapahtunut tämän tyyppistä kehitystä 20–30 vuoden aikana. Jäsenten osallisuus liiton toimintaan on osin rapautunut.

Jäsenmaksun vastineeksi vaaditaan palvelua: työttömänä tulee ansiosidonnaista päivärahaa. Liitto auttaa, jos tulee ongelma.

Liiton jäsenten osallisuutta on lisättävä, ettei jäsenyydestä tule vain ”hankittu palvelu ongelmatilanteiden varalle”.

– Pitäisi ymmärtää, että jäsenyys ei ole ostettu palvelu, vaan ihmiset vaikuttavat työehtoihinsa, Kalliorinne kuvailee kaipaamaansa asennetta.

Hän painottaa, ettei hän kyseenalaista palvelun hankkimista pahan päivän varalle. Sekin on aivan ok, mutta ay-jäsenyys ei ole pelkästään vakuutus.

– Syvempi merkitys on katoamassa.

Kalliorinne muistuttaa, että ihmisten asemaa ei voida turvata, ellei ole korkeaa järjestäytymisastetta ja joukkovoimaa.

– On nähtävä sekin rooli, ja kentällä sitä herätellään.

PAMin tavoitteena on, että enemmistö, yli puolet työntekijöistä, on järjestäytynyt.

Maine raskaasta
alipalkatusta työstä kiirii

Palvelualojen ammattiliitto PAMiin kuuluu noin 220 000 jäsentä. Heistä 80 prosenttia on naisia. Suurin osa jäsenistä työskentelee vähittäiskaupassa, majoitus- ja ravitsemusalalla, kiinteistö- ja siivousalalla ja vartioinnissa.

Pääkaupunkiseudulla on vaikeuksia saada kaupan alan ja ravintola-alan työntekijöitä. Lappi kärsii kroonisesta työvoimapulasta matkailusektorilla.

– Maine raskaasta työstä, kiireestä ja matalasta palkkatasosta on yleinen. On myös työnantajien intresseissä, että saadaan vetovoimaa lisättyä, toteaa Kalliorinne.

Ensi talvena mitataan työnantajien palkanmaksuvaraa ja halukkuutta koko talven aina kevääseen saakka kestävissä työehtosopimusneuvotteluissa.

– Kaupan alalla tehdään hyvää tulosta ja yrityksillä on palkanmaksuvaraa. Ravitsemuspuolella erityisesti anniskelun hiipuminen tuottaa haasteita. Virosta rahdataan viinaa, anniskelu on siirtynyt ravintoloista puistoihin piknikeille ja koteihin, Kalliorinne kuvailee.

Lue Kansan Uutisten verkkolehdestä, mitä Kalliorinne ajattelee naispalkoista.