Lähes puolet suomalaisista liikkuu terveytensä kannalta riittämättömästi, vaikka liikunnan edistämiseen käytetään runsaasti yhteiskunnan varoja.
Liikunnan terveysvaikutuksista on tutkimustietoakin vaikka kuinka paljon ja tiedon levittämiseenkin on käytetty paljon rahaa. Mistä siis kiikastaa?
Erikoistutkija Esa Rovion johtama tutkimusryhmä LIKES-tutkimuskeskuksessa Jyväskylässä yrittää selvittää liikkumattomuuden syitä tutkimushankkeella, jonka nimenä on ”Liikuntakynnyksen yli – vähäinen liikunta aikuisten elämäntapana”.
Opetusministeriö on myöntänyt Rovion ryhmälle tukea 400 000 euroa kolmen vuoden ajalle. Ryhmän tarkoituksena on selvittää vähäisen liikkumisen taustatekijöitä sekä tutkia, kuinka liikkumisen esteitä voidaan vähentää.
Monivaiheisen tutkimuksen meneillään olevassa ensimmäisessä vaiheessa on tavoitteena tilastojen perusteella tunnistaa fyysisesti passiivisia suomalaisia aikuisväestöryhmiä.
Esimerkkinä erikoistutkija Rovio mainitsee nuoret, perheen perustaneet äidit, joilla arjen pyörittämiseen menee niin paljon aikaa, ettei liikunnalle juuri jää mahdollisuuksia.
Tutkimushankkeessa on LIKES-tutkimuskeskuksen mukana useita kansainvälisiä ja kansallisia yhteistyökumppaneita, muun muassa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos sekä Jyväskylän yliopisto.
Useita tieteenaloja mukana
Laajan poikkitieteellisen tutkimusryhmän muodostavat liikunta- ja yhteiskuntatieteiden asiantuntijat, kuten liikuntapsykologian, fysiologian, sosiologian ja psykologian ammattilaiset.
Opinnäytetöiden lisäksi tutkimushankkeesta valmistuu ”hyvät käytännöt” -oppikirja, joka tarjoaa konkreettista apua liikunnan lisäämiseen. Rovion mukaan tutkijat pyrkivät aktiivisesti keskustelemaan eri toimijoiden kanssa tuottaakseen vaikuttavaa tietoa, jonka hallinto ja erilaiset liikuttajat kokisivat hyödylliseksi ja tarkoituksenmukaiseksi.
Rovio uskoo tutkimuksen saaman rahoituksen osoittavan, että aihe on yhteiskunnallisesti merkittävä ja maan hallituksella on huoli suomalaisten terveydestä.
Rovion mukaan yhä useammat vieraantuvat liikunnasta eikä liikkuminen ole enää osa heidän arkipäiväänsä. Hän pelkää liikunnan jäävän niin pieneksi osaksi ihmisten elämää, etteivät ihmiset enää selviä arkipäivän askareista ja velvoitteista.
Jo nyt on Rovion mukaan olemassa viitteitä väestöryhmistä, joilla vähäinen liikunta-aktiivisuus heikentää työkykyä. Tulevaisuuden tilanne huolestuttaa tutkijaa, joka pohtii, mikä on työntekijöiden kyky tehdä töitä 10–20 vuoden päästä.
lehti 