Borneolainen kalastaja Samsul muistaa ajan, jolloin hän sai päivittäisestä rapusaaliistaan yli 50 euroa. Kaksitoista kiloa yhtenä päivänä. Se oli kauan sitten.
Samsul asuu Borneon saaren Länsi-Kalimantanissa, Sungai Nibungin kalastajakylässä. Kylä sijaitsee suojellussa mangrovemetsässä.
Vuosikymmeniä jatkunut ylikalastus, räjähteiden, myrkkyjen ja trooliverkkojen käyttö sekä naapurikylien maiden nopea muuttaminen palmuöljyviljelmiksi pienensivät jyrkästi rapu-, katkarapu- ja kalakantoja Sungai Nibungin ympäristössä.
Sungai Nibungin asukkaat ovat oppineet suojelemaan mangrovemetsiä tuholta.
Saadakseen rahansa riittämään Sungai Nibungin asukkaat alkoivat kaataa mangrovepuita ja myydä niitä polttopuuksi. Tämä johti kissa ja hiiri -leikkiin lainvalvojien kanssa, sillä mangrovemetsät kasvoivat suojelluilla alueilla.
Vaikeinta muuttaa tottumuksia
Vuonna 2017 Indonesian ympäristö- ja metsätalousministeriö antoi yhteisölle hoidettavaksi 3 058 hehtaaria mangrovemetsää. Kyläläiset saivat luvan ansaita elantonsa metsästä, mutta puita he eivät saaneet kaataa.
Kylän asukkaat jakoivat yhteisen metsänsä vyöhykkeisiin, joista yksi omistettiin kalastukselle, toinen suojelulle, tutkimukselle ja valistukselle, ja kolmas kestävälle maanviljelylle.
– Sovimme myös, että kalastusalueen joet ja sivujoet suljetaan vuorotellen kalastukselta kolmeksi kuukaudeksi kerrallaan vuoden eri aikoina, jotta ravuilla, kaloilla ja katkaravuilla olisi rauha lisääntyä ja kasvattaa kantojaan, Sungai Nibungin kylän päällikkönä vuodesta 2005 toiminut Syarif Ibrahim sanoo.
– Vaikeinta oli muuttaa ihmisten tottumuksia. Kyläläiset olivat tottuneet kalastamaan mangrovemetsän vesillä ympäri vuoden ja missä halusivat. Nyt he ajattelevat myös luonnon sietokykyä ja kestävyyttä, Ibrahim toteaa.
Vuodesta 2017 lähtien 11 kylän 21 joesta ja sivujoesta on ehtinyt olla suljettuna. Sulun aikana kaksi kalastajaa partioi päivittäin joilla, jotta kukaan ei riko sopimusta.
Tyytyväiset kalastajat
Kun jokien vuorosulkusysteemiä on sovellettu kolmatta vuotta, Samsulin kaltaisten kalastajien tulot ovat parhaimmillaan jopa kolminkertaistuneet.
– Ennen vuotta 2017 ansaitsin 5,5 euroa päivässä. Nyt saan käteen keskimäärin 16,6 euroa päivässä, Samsul toteaa tyytyväisenä.
Muhammad Tahir, 47, on toinen tyytyväinen Sungai Nibungin asukas ja Samsulin kollega.
– Tuloni olivat ennen epävarmat, mutta nyt pystyin lähettämään toisen lapseni opiskelemaan yliopistoon ja nuorimmaiseni yläkouluun. Lisäksi meillä jää jotain säästöönkin, Tahir kertoo.
Lastenlasten lapsillekin
Tärkeintä on kuitenkin se, että Sungai Nibungin asukkaat ovat oppineet suojelemaan mangrovemetsiä tuholta. Suojelualueella kalastaminen on jyrkästi kielletty muutamia kalastukselle erikseen osoitettuja alueita lukuun ottamatta.
– Nyt kalastajat tietävät, että mangrovet ovat erittäin tärkeitä rapujen, katkarapujen ja kalojen kantojen säilymiselle ja terveydelle. He ovat lakanneet käyttämästä räjähteitä, myrkkyjä ja troolia, Ibrahim kertoo.
Kalakantojen suojelun lisäksi asukkaat ovat istuttaneet kylän metsiin yli 32 hehtaaria uusia mangrovepuita. Sillä on merkitystä myös koko maapallolle: mangrovemetsä sitoo hiiltä neljä kertaa enemmän kuin sademetsä.
Kalastuksen vuorottelusysteemi on myös antanut Samsulille uutta optimismia, kun hän ajattelee lastensa tulevaisuutta.
– Köyhyyden takia en voinut käydä loppuun edes alakoulua. Nyt uskon, että tuloni voivat vielä kasvaa ja pystyn maksamaan kahden lapseni jatko-opinnotkin, Samsul sanoo.
– Eikä siinä kaikki. Minulle sanottiin, että tämä järjestelmä takaa rannikkoseudun ekosysteemin säilymisen vielä lastenlastemme lapsillekin, hän lisää.
uutiskirje 
