Arto Tolsa (1945–1989) on kiistatta yksi kaikkien aikojen suomalaisia jalkapalloilijoita. Kansainvälisillä kentilläkin meritoituneen urheilijan muistoa on kuitenkin leimannut jonkinlainen mattinykäs-ilmiö: elämän traagiset viimeiset vuodet, päihteidenkäyttö ja lopulta menehtyminen oman käden kautta ovat hallinneet monien mielikuvia kotkalaisesta. Viime vuosina KTP:n kasvatti on alkanut vihdoin saada ansaitsemaansa arvostusta, ja onpa Kotkan jalkapallostadionkin nimetty Arto Tolsa -areenaksi.
Tolsan peliurasta on ollut silti kovin vaikea löytää pitävää informaatiota. Nyt asiaan on saatu kauan kaivattu muutos, kun kotkalaislähtöinen toimittaja Kimmo Muttilainen on kasannut Tolsan uran nousut ja laskut yksiin kansiin kirjaansa Arto Tolsa – Yksi yhdestätoista (VK-Kustannus 2020). Muttilainen on työstänyt kirjaansa vuosikymmenen, haastatellut yli sataa ihmistä ja käynyt läpi massiivisen läjän lehtileikkeitä ja muuta arkistomateriaalia.
Tuloksena urakasta on reilusti yli 400-sivuinen kirja, jonka aukeamista ylivoimainen enemmistö käsittelee nimenomaan Tolsan pelillisiä ansioita, mikä on vain ja ainoastaan oikein ja kohtuullista. Peliesitysten pikkutarkka läpikäynti antaa miehen urasta huomattavasti vivahteikkaamman kuvan kuin mihin olemme tottuneet. Samalla kirja valottaa kiehtovasti myös kotkalaisen jalkapallon, Suomen miesten maajoukkueen sekä urheilujournalismin historiaa monen vuosikymmenen ajalta.
Arto Tolsa sai ensimmäisen kosketuksensa kuningaslajiin Kotkan kaduilla kaverien innostamana. Kunnollisista välineistä oli pulaa, joten pojat mankuivat tuttua suutaria ompelemaan heille pallon. Tie vei alakoululaisena KTP:n raitapaitoihin, ja 16-vuotiaana aukenivat jo edustusjoukkueenkin ovet.
Kookas kaveri pelasi uransa ensimmäiset vuodet hyökkääjänä, mutta vuosien karttuessa pelipaikka putosi ensin keskikentälle ja sittemmin puolustuksen tukipilariksi, liberoksi. Jalkapallon ohessa monipuolisesti lahjakas Tolsa pelasi myös koripalloa sekä istui Kotkan kaupunginvaltuustossa SDP:n riveissä.
Noihin aikoihin ulkomailla pelaaminen oli perin harvinaista, ja joukkueissa oli kiintiöt vierastyöläisille. Siirtyessään 24-vuotiaana pelaamaan Belgian pääsarjan Beerschotiin Tolsa oli vasta kuudes kotimaan kentät jättänyt suomalainen. Alun perin tarkoitus oli viettää ammattilaisena vain vuosi, mutta visiitti venähtikin vuosikymmenen mittaiseksi.
Tolsan ammattilaisuraa kuvataan kirjassa kiehtovasti. Siinä, missä suomalainen jalkapallo oli vielä muutama vuosikymmen sitten amatööriurheilua, joutui Tolsa Belgiaan siirryttyään oppimaan aivan uudenlaisen lajikulttuurin. Ulkomaan komennus oli kuitenkin menestyksekäs: Beerschotin 100-vuotishistoriikissa Tolsa nimettiin kaikkien aikojen avauskokoonpanoon.
Tolsa-kirja on saanut varsin paljon julkisuutta osakseen, ja aivan syystä. Kirjasta on nostettu iltapäivälehtien sivuille uutisia esimerkiksi Tolsan maajoukkueuran päättymisestä viikkojen ryyppyputken jälkeen, mutta myös korostettu Tolsan merkitystä suomifutikselle. Väkisinkin tulee mieleen, että aikanaan Tolsaa kovin sanoin arvostellut media tekee nyt jonkinlaista sovitustyötä: suuresta urheilijasta olisi reilua muistaa myös hänen ansionsa vihreällä veralla, ei vain elämän varjopuolet. Tolsan otteita aikanaan ihastelleille kirja taatusti herättääkin mieleen futismuistoja menneiltä vuosikymmeniltä, ja meille nuoremmille se on tarpeellinen johdatus turhan vähälle huomiolle jääneen ikonin elämään ja tekoihin.
Viikon vakiorivillä on tutusti brittikohteita. Peliaika päättyy lauantaina 3.10. klo 16.58. Kansan Uutiset suosittaa 64 merkin järjestelmää: 1, 2(1), 1, 1, 1(2), 1, 2, 1(X), 1(X), 1, 1(X), 2, 1(X).
Viikon väite: Suomen miesten A-maajoukkueen ottelut palaavat Ylen kanaville vuodesta 2022 alkaen. Samalla vahvistettiin EM-lopputurnausten 2024 ja 2028 näkyminen Ylellä. Vaikka Viasatin toteutukset ovat olleet laadukkaita ja digitaitoiset ovat saaneet ottelut myös ilmaiseksi näkyviin, lisää muutos kuningaslajin saavutettavuutta, kun pelit näkyvät omasta telkkarista ilman ylimääräistä vaivaa.
uutiskirje 
