Parhaillaan Vuoristo-Karabahin alueella käynnissä olevien väkivaltaisuuksien on raportoitu olevan tuhoisimpia sitten 1990-luvun alkuvuosien. Uutisraporttien mukaan yli 300 ihmistä on kuollut ja lisää ihmishenkiä on vaarassa. Iso osa alueen väestöstä on joutunut jättämään kotinsa.
Sotatoimet ovat viime päivinä laajentuneet myös Vuoristo-Karabahin alueen ulkopuolelle, syvemmälle Armenian ja Azerbaidzhanin kyliin ja kaupunkeihin.
Kansanedustaja Hanna Sarkkinen perää hallitukselta torstaina jättämässään kirjallisessa kysymyksessä vastausta siihen, miten kansainvälinen yhteisö voi toimia tehokkaammin Azerbaidzhanin sotilaallisen hyökkäyksen lopettamiseksi, siviilien suojelemiseksi sekä osapuolten välisen tulitauon aikaansaamiseksi ja poliittisen dialogin edistämiseksi Vuoristo-Karabahin konfliktissa.
Entä mitkä ovat ne toimenpiteet, joilla Suomen hallitus, sekä kahdenvälisissä suhteissaan että osana EU:ta, edistää näitä tavoitteita, Sarkkinen kysyy.
30-vuotinen konflikti
Vuoristo-Karabahin poliittisesta statuksesta on kiistelty lähes 30 vuotta. Alue julistautui yksipuolisesti itsenäiseksi vuonna 1991. Tämän seurauksena Azerbaidzhanin ja Armenian välille syttyi sota, joka päättyi vuoden 1994 tulitaukoon.
Sodan jälkeen Vuoristo-Karabahin alueella on ollut Armenian tuella toimiva laaja itsehallinto. Vuoristo-Karabah on kuitenkin virallisesti osa Azerbaidzhania eikä kansainvälinen yhteisö ole tunnustanut sen itsenäisyyttä.
Osapuolet allekirjoittivat aseleposopimuksen vuonna 1994, mutta rauhansopimusta ei ole Etyjin Minsk-ryhmän ponnisteluista huolimatta onnistuttu solmimaan. Azerbaidzhan ei ole sittemmin luopunut aluevaatimuksistaan, ja maiden välinen tilanne on pysynyt tulenarkana viimeiset 30 vuotta.
Epäonnistuneet ja depriorisoidut rauhanneuvottelut sekä Turkin entistä määrätietoisempi tuki Azerbaidzhanille vaikuttavat tällä hetkellä konfliktin sotilaallisen eskaloitumisen taustalla, Hanna Sarkkinen toteaa kysymyksessään.
Turkki ja Venäjä toimivat taustalla
Hän on huolissaan alueellisen konfliktin laajenemisesta kansainväliseksi kriisiksi.
Erityisesti Turkilla ja Venäjällä on vahva rooli kiistassa, jossa Ankara tukee Azerbaidzhania ja Moskovalla on läheiset suhteet Armeniaan. Venäjä on puolustusliitossa Armenian kanssa ja maa isännöi myös venäläistä sotilastukikohtaa. Venäjällä on kuitenkin hyvät suhteet molempiin osapuoliin ja se on historiallisesti pyrkinyt toimimaan kiistassa välittäjän roolissa, Sarkkinen valottaa tilanteen monimutkaisuutta.
Ulkopuolisista toimijoista Turkki on osallistunut konfliktiin voimakkaimmin ja antanut vankan tukensa Azerbaidzhanille. Turkin ottama vahvempi rooli on Sarkkisen mukaan osaltaan epävakauttanut tilannetta ja luonut konfliktiin uuden asetelman. Turkin tuki on rohkaissut Azerbaidzhania toimimaan päättäväisesti Vuoristo-Karabahin alueen takaisin valtaamiseksi. Turkin presidentti Erdogan onkin todennut, että konflikti päättyy vasta, kun Armenia on vetäytynyt Vuoristo-Karabahin alueelta.
Turkin on myös raportoitu muun muassa värvänneen syyrialaisia sotilaita Azerbaidzhanin tueksi.
”Suurin kärsijä alueen väestö”
Armenia on ilmoittanut olevansa valmis tulitaukoneuvotteluiden aloittamiselle, mutta Azerbaidzhanin kanta on toistaiseksi ollut, että neuvotteluiden ennakkoehtona on Armenian vetäytyminen Vuoristo-Karabahista.
Huomioiden vallitsevan dynamiikan, vaikuttaa Sarkkisen mukaan todennäköiseltä, että sotatoimet jatkuvat ja kenties jopa kiihtyvät entisestään.
”Suurin kärsijä tilanteessa on alueen väestö. Kansainvälisen yhteisön on täten panostettava entistä voimakkaammin tulitauon sekä poliittisen dialogin aikaansaamiseksi, jotta vihollisuuksien lopettaminen ja kestävä rauha alueella olisi mahdollista”, hän kirjoittaa.
uutiskirje 
