Henkilökuvauksensa saralla kunnostautunut Anna Jansson jatkaa uusimmassaan Katoavat jäljet -rikosromaanissaan aikaisemmassa tuotannossaan (20 teosta) tutuksi tulleella maailmaa ja ihmisiä siinä psykologisoivalla otteellaan.
Hänen tästä – ei niin vauhdikkaasta – tyylistä pitävällä (suurella) lukijakunnallaan ei siis ole syytä huoleen, vaikka sellainen on saattanut tulla mieleen, kun rikoksia ei olekaan ratkomassa Maria Wern.
Miksikö olisi syytä huoleen? No, koska Jansson on tehnyt tarinansa päähenkilön kanssa suoranaisen mullistuksen. Kaikin puolin sympaattisen perheenäiti-komisarion sijasta pääosassa on jotain aivan muuta; synkkä, moniongelmainen miespoliisi. Janssonin uuden sarjan keskushenkilö on vaihtunut täysin edeltäjänsä vastakohdaksi. Miljöönkin Jansson vaihtaa, Gotlannin tilalle Örebron, oman kotikaupunkinsa maan toiselta laidalta.
Maria Wern on jäänyt ainakin toistaiseksi kirjailijan ajatuksissa taka-alalle ja tämän paikan on saanut rikoskomisarioksi aika omituisen tuntuinen Kristoffer Bark.
Barkin tytär katosi omista polttareistaan viisi vuotta sitten. Tämän kanssa yhtä aikaa järvelle juovuspäissään ajamaan lähtenyt ystävä löytyi hukkuneena, mutta tytär ei. Bark ei ole suostunut uskomaan tämän kuolleen, ja on siitä lähtien tuloksetta yrittänyt selvittää mitä on tapahtunut.
Barkin henkilökohtaisista vaiheista ja jääviysaiheista tietämätön esimies siirtää tämän johtamaan osastoa, joka tutkii ns. kylmiä eli ratkaisematta jääneitä tapauksia. Kohta osasto saakin tehtäväkseen tutkia toista naisen katoamista. Tapahtumassa kolme vuotta sitten Barkin mielestä yhtymäkohtia tyttären katoamisen kanssa
Janssonmaisesti hitaasti edennyt trilleri alkaa tiivistyä, kun rantavedestä löytyy nuoren naisen ruumis. Ruumis vaalea kuten Barkin tytär, mutta niin oli tuo toinenkin kadonnut nainen.
Tyttären arvoitus ei selviä, sillä juuttisäkkiin upotettu nainen on tuo kolme vuotta sitten kadonnut. Mutta jatkuvatko nuorten vaaleiden naisten murhat. Kristoffer Barkilla on vahvat syyt epäillä että kyllä – ja Anna Jansson osaa perustella lukijalle miksi hän on oikeassa.
Anna Jansson: Kadotetut jäljet. Suomentanut Sirkka-Liisa Sjöblom. Gummerus 2021. 392s.
uutiskirje 