Elannon näyttämö. Maria Jotuni: Kultainen vasikka. Ohjaus: Virva Itäranta. Lavastus ja puvustus: Mailis Kriikku. Valot: Terho Oksman. Rooleissa: Juho Tuominen, Eija Kankare, Göran Rosenberg, Marina Mäkelä, Sara-Maria Heinonen, Tuija Niskanen, Mikko Erä-Esko, Anne Karhunen.
Maria Jotunin vuonna 1918 kirjoittama Kultainen vasikka on klassikko, joka tuntuu olevan aina ajankohtainen. Etenkin näin taantuman alla, kun raha on noussut jälleen keskeiseen rooliin on näytelmä kuin suoraan tästä päivästä. Nimenomaan rahasta, sen puutteesta ja olemassaolosta on kyse Kultaisessa Vasikassa. Jotuni muistetaan vahvoista naiskuvauksistaan, ja naisten tarkkailuun hän keskittyy tässäkin näytelmässä.
Elannon näyttämölle kappaleen on ohjannut Virva Itäranta. Itärannan ohjauksessa Kultainen vasikka kääntyy hienosti amatöörinäyttämölle.
Raha vai
rakkaus
Pääasiallisesti Kultainen vasikka kiertyy Juho Tuomisen ja Eija Kankareen esittämien Jaakko ja Eedit Hongan ympärille. Nuori pikkuvaimo on enemmän rahan kuin rakkauden perään ja vaatii miestään rikastumaan, vaikka sitten keinottelemalla. Jaakko ei kuitenkaan näe keinottelua mielekkäänä, joten Eedit keksii itse tien kohti rikkautta.
Tuominen tekee tasaisen suorituksen Jaakkona, nousten välillä huimaan lentoon. Myös Kankare tekee tasaisen työn, Eedit on sietämättömän itsekäs alusta loppuun.
Eeditin pikkusiskoa Lahjaa esittävä Sara-Maria Heinonen on roolissaan loistava. Hän luo Lahjasta yhtä aikaa viattoman ja manipuloivan hahmon, joka pysyy hyvin kasassa. Sisarensa oppeja seuraava Lahja ei edes etsi rakkautta, vaan on päättänyt naida rahaa. Kohteeksi valikoituu konttoristi Pekka Karhu, jonka avulla Eeditin ja Lahjan äiti on onnistunut keinottelemaan itselleen aika tukun rahaa.
Karhuna nähdään Mikko Erä-Esko, joka taatusti tekee Kultaisen vasikan kutkuttavimman roolin. Jo pelkkä Erä-Eskon olemus saa katsojan hykertelemään, mutta tapa jolla hän ottaa kaiken irti vähäsanaisesta hahmostaan on aivan omaa luokkaansa.
Surkeaa
hupia
Kultainen vasikka on kirjoitettu komediaksi, mutta useimmiten se kääntyy kuitenkin tragedian puolelle. Ihmisellä ei ole arvoa jollei hänelle voida laskea hintaa rahassa. Näytelmässä on kaksi hahmoa joille rakkaus näyttäisi olevan rahaa tärkeämpää. Jaakko Honka on vilpittömästi rakastunut vaimoonsa. Jaakkoa taas rakastaa Liina, Eeditin hyvä ystävä. Tuija Niskanen luo Liinasta surkuhupaisan kuvan, viinaan menevänä ja vulgaarina näyttelijättärenä. Siinä kun muut jahtaavat rahaa on Liina valmis myymään itsensä rakkaudesta.
Myös Eeditin vanhempien Hermanin ja Katarinan suhdetta hallitsee raha, johon etenkin Eeditin äiti on syvästi kiintynyt. Vanhempien rooleissa olevien Göran Rosenbergin ja Marina Mäkelän välinen kemia on välillä hyvin voimakkaasti aistittavissa. Etenkin Rosenbergin roolisuoritus tuo vakautta näytelmään.
Lopulta kaikkea ylläpitävä voima on Jaakon ja Eeditin palvelija Aliina, jota tulkitsee Anne Karhunen. Aliina on kaikkea tasapainossa pitävä voima, hahmo johon sekä Kultaisen vasikan henkilöt, että yleisö voivat luottaa.
Tasainen
näytelmä
Kultaista vasikkaa katsoessa voi rauhallisin mielin unohtaa katsovansa amatööriteatteria ja keskittyä seuraamaan esitystä. Näytelmä on tasainen ja näyttelijät ovat omaksuneet hyvin roolinsa. Näyttelijöiden työtä tukee Mailis Kriikun suunnittelema lavastus, joka on sekin vähäeleistä, mutta kekseliästä. Kriikku vastaa myös puvustuksen suunnittelusta, joka osuu hyvin kohdilleen. Välillä puvut loistavat lavalla niin, että silmiä särkee.
uutiskirje 
