Bushin hallinto valehteli miehityksen keston ja hinnan
Irakin sodan pääideologi, apulaispuolustusministeri Paul Wolfowitz oli kongressin kuultavana maaliskuun lopulla, viikko sen jälkeen kun Yhdysvaltain johtama liittokunta oli aloittanut Bagdadin pommitukset.
Kansanedustajat halusivat tietää paljonko sota ja sen jälkihoito lopulta maksaa, sillä presidentti ei ollut esittänyt asiasta edes summittaisia arvioita. Kongressi suostui lopulta myöntämään sotaan 79 miljardia dollaria, kun Bush sanoi uskovansa, että amerikkalaisjoukot voidaan kotiuttaa puolen vuoden sisällä sodan päättymisestä.
Uskoa lyhyeen ja halpaan sotaan ylläpitivät Wolfowitzin ohella puolustusministeri Donald Rumsfeld ja varapresidentti Dick Cheney. Heidän mielestään Irakin todennetut öljyvarat – joita suuremmat on vain Saudi-Arabialla – takasivat sen, ettei amerikkalaisen veronmaksajan kukkarolla tarvitsisi kauaa käydä.
Wolfowitz vakuutti kongressille, että Irakin öljystä saadaan ensi vuodesta alkaen 50 miljardia dollaria vuodessa, saman verran kuin maan jälleenrakentamisen laskettiin maksavan. Irakin öljyteollisuutta valvomaan Pentagon nimitti oman miehensä, Shellin Yhdysvaltain johtajana toimineen Philip Carrolin, jolta viime viikolla nimitetty irakilainen ”öljyministeri” Mohammed Bahr al-Uloum ottaa ohjeensa.
Optimististenkin arvioiden mukaan Irakin öljytulot jäävät ensi vuonna korkeintaan 10 miljardiin dollariin, mistä viisi prosenttia vielä menee sotakorvauksina Kuwaitille. Vaikka sodassa ei tuhottu yhtään öljylähdettä, on Irakin öljyntuotanto laskenut kolmasosalla sotaa edeltäneestä tasosta. Syynä on ryöstely sekä öljy- ja sähkölinjojen sabotointi.
Irak pumppaa nyt puolet vähemmän öljyä – 1,8 miljoonaa tynnyriä päivässä – kuin ensimmäisen Persianlahden sodan alla. Tuotannon nostaminen vuoden 1991 tasolle vaatisi ainakin kymmenen miljardin dollarin investoinnit, mihin amerikkalaiset yhtiöt eivät ole olleet valmiita. Muita ei Irakin öljykentille päästetä.
Riita urakoista
Bushin hallinnon nykyisen arvion mukaan Irakiin on ensi vuonna sijoitettava vähintään 50 miljardia dollaria, jotta edes peruspalvelut, kuten sodassa rikotut sähkölinjat, vesijohdot, viemärit ja tiet saadaan taas toimimaan.
Sunnuntaina kansakunnalle pitämässään puheessa Bush lupasi pyytää kongressilta Irakin jälleenrakennukseen 23 miljardia dollaria. Saman verran olisi kerättävä kansainvälisiltä rahalaitoksilta ja muilta mailta.
Tehtävää ei helpota se, että jälleenrakennuksen kaikki tärkeät urakat on varattu amerikkalaisille yhtiöille. Saaliinjaolla ovat varapresidentti Cheneylle edelleen eläkettä maksava öljyfirma Halliburton ja rakennusjätti Bechtel, jonka johtoon entinen ulkoministeri George Shultz kuului.
Amerikkalaisen miehitysarmeijan ylläpitämiseen menevien 51 miljardin dollarin kanssa Irakin sodan lisälasku on 74 miljardia dollaria. Kun rahaa tarvitaan myös Afganistaniin, olisi kongressin myönnettävä kaikkiaan 87 miljardia dollaria lokakuussa alkavan budjettikauden sotamenoihin.
Republikaanien hallitseman kongressin odotetaan pitkin hampain myöntävän rahat, vaikka Irakiin onkin sen jälkeen uponnut yli 150 miljardia dollaria. Se on puolet enemmän kuin Bushin hallinto vielä pari kuukautta sitten uskoi ja 16 kertaa enemmän kuin ensimmäisessä Persianlahden sodassa.
Presidentin isän, George H Bushin johtaman vuoden 1991 sodan loppulasku oli nykyrahassa 83 miljardia dollaria, mistä Yhdysvallat lopulta maksoi vain 9 miljardia. Valtaosan kuittasivat Japani ja Persianlahden maat, mutta silloin sodalla oli YK:n siunaus.
Vaje kriisirajalla
Irakin miehityksen kulut nostavat Yhdysvaltain budjettivajeen ensi kertaa 500 miljardin dollarin rajan yli. Sotamenojen, varustelumäärärahojen lisäämisen ja radikaalien veronalennusten paisuttama vaje lähestyy nyt 600 miljardin dollarin kriisirajaa, jonka Valkoinen talo itse on asettanut. Se on luvannut, ettei vaje ylitä viittä prosenttia bruttokansantuotteesta.
Bush uskoo, että vuodenvaihteessa kasvuun kääntynyt talous tasapainottaa budjetin vuosikymmenen loppuun mennessä. Asiantuntijoiden mielestä tämä ei onnistu, ellei presidentti luovu jo päätetyistä veronalennuksista ja pane sotilasmenoja kuriin.
Bush voi silti kompastua talouteen samalla tavoin kuin isänsä, joka voittoisasta sodasta huolimatta hävisi presidentin paikan pikkuvaltion tuntemattomalle kuvernöörille Bill Clintonille.
Demokraattien ehdokkuuden tavoittelijat panevat ensi vuoden presidentinvaaleissa toivonsa siihen, ettei Bush ole pystynyt tekemään mitään työttömyydelle, joka on hänen presidenttikaudellaan ylittänyt kuuden prosentin rajan. Työttömiä on nyt yli yhdeksän miljoonaa.
Bushin mukaan veronalennukset luovat ensi vuoden loppuun mennessä yli viisi miljoonaa uutta työpaikkaa. Toistaiseksi työpaikkoja kuitenkin kuolee enemmän kuin syntyy. Veronalennuksista näyttävät hyötyneen vain miljonäärit.
”Uusi Vienam”
Presidentin suosiota nakertaa myös se, että miehitysarmeijan sotilaita kaatuu lähes päivittäin. Irakissa on tapettu 149 amerikkalaista sen jälkeen kun Bush vapunpäivänä julisti sodan päättyneeksi puhuessaan ”Tehtävä suoritettu” -julisteen alla lentotukialus Abraham Lincolnin kannella.
Viime sunnuntain puheessaan Bush ei esittänyt minkäänlaista aikataulua joukkojen kotiuttamiselle. Hän vaati kansalta ”aikaa ja uhrauksia”, myöntäen ensimmäistä kertaa, että lupaus lyhyestä miehityksestä oli katteeton. Tämä on antanut aihetta puheisiin uudesta Vietnamista.
Sotilasasiantuntijoiden mielestä turvallisuutta voidaan parantaa vain lähettämällä Irakiin lisää joukkoja. Bush ei halua nostaa amerikkalaisten määrää nykyisestä 130 000 sotilaasta, mutta toivoo ylimääräisen divisioonan kokoamista muista maista. Hänen mielestään YK:n jäsenmailla on ”velvollisuus” tulla apuun. Niiden vaatimaa sananvaltaa Irakin jälleenrakennuksessa Bush ei kuitenkaan ole valmis maksamaan.
Bushin kannatus on nyt alimmillaan sen jälkeen kun hän astui virkaansa tammikuussa 2001. Sunnuntaina julkistetun mielipidemittauksen mukaan enemmistö amerikkalaisista on sitä mieltä, että presidentti hoitaa virkaansa korkeintaan tyydyttävästi. Bushiin tyytyväisten määrä oli pudonnut 45 prosenttiin, kun se elokuussa oli 52 prosenttia.