Bush sai valtakirjan uusoikeiston ohjelman toteuttamiseen
Presidentti George W Bush sai tiistain vaaleissa äänestäjien enemmistöltä valtakirjan uusoikeiston radikaalin ohjelman toteuttamiseen sisä- ja ulkopolitiikassa.
Tätä ohjelmaa hän on pannut toimeen jo neljä vuotta, mutta ilman selvää mandaattia. Vuonna 2000 Bush sai vähemmän ääniä kuin Al Gore ja vaalikin ratkaistiin lopulta lakituvassa.
Nyt Bush keräsi täpärän enemmistön kaikista äänistä. Vaalivoitosta hän saa kiittää uskonnollista oikeistoa, jonka presidentin vaalistrategi Carl Rove sai ensi kertaa piiskattua vaaliuurnille.
Tämä joukko haluaa sanoa sanansa uuden hallituksen politiikasta. Jyrkempää linjaa ennakoi myös republikaanien vahvistunut enemmistö kongressin molemmissa kamareissa ja se, että kovan linjan edustus kasvoi puolueen parlamenttiryhmässä.
Rikkaiden pussiin
Bushin kiitospuheessaan lupaama kansan yhdistäminen jää tälläkin kaudella lupaukseksi, jos hän alkaa tosissaan toteuttaa vaaliohjelmaansa.
Talouspolitiikassa tärkein tavoite on vuosikymmenen lopulla päättyvien verohelpotusten jatkaminen. Yhteensä 1 900 miljardin dollarin vähennykset tulo-, pääoma-, kiinteistö- ja omaisuusverossa menevät rikkaimpien pussiin.
Suurituloiset hyötyvät myös verotuksen muuttamisesta sijoitustuloja suosivaksi ja eläketurvan osittaisesta yksityistämisestä. Bush esittää, että osa lakisäätöisistä eläkemaksuista sijoitetaan amerikkalaisiin osakkeisiin, mikä jättäisi työeläkkeen varassa elävät pörssikurssien armoille.
Veroreformissa maksumiehinä ovat köyhimmät amerikkalaiset, joiden sosiaaliohjelmia Bushin hallinto aikoo entisestään karsia. Pelkästään ensi vuoden budjettiin on luvassa 2,6 miljardin dollarin sosiaalimenojen leikkaukset.
Köyhyysrajan alapuolella elävien amerikkalaisten määrä kasvoi Bushin ensimmäisellä kaudella yli neljällä miljoonalla. Nyt heitä on 36 miljoonaa.
Verojen alentaminen tuskin mahdollistaa vaihtotaseen vajeen puolittamista neljässä vuodessa, mihin Bush vaalikampanjassaan sitoutui.
Bill Clintonin hallinnon keräämä 236 miljardin dollarin ylijäämä suli Bushin ensimmäisellä kaudella 413 miljardin vajeeksi. Liittovaltion tulot ovat nyt 100 miljardia dollaria pienemmät ja menot 400 miljardia suuremmat kuin neljä vuotta sitten. Eniten rahaa menee Afganistanin ja Irakin sotiin, joiden lasku ylittää ensi vuonna sata miljardia dollaria.
Korkein oikeus uusiksi
Evankelisen oikeiston tärkein tavoite on korkeimman oikeuden täyttäminen tuomareilla, jotka kumoaisivat aiemmat päätökset vapaan abortin sallimisesta, homojen syrjinnän kieltämisestä sekä kirkon ja valtion erottamisesta.
Korkeimman oikeuden yhdeksän jäsentä nimitetään elinkaudeksi. Uusia nimityksiä ei ole tehty kymmeneen vuoteen. Bushin hallinnon täytettäväksi on nyt avautumassa kaksi paikkaa, kun päätuomari William Rehnqvist, 80, on väistymässä terveydellisistä syistä ja vanhin jäsen, John Stevens, 84, ikänsä takia. Richard Nixonin nimittämä Rehnqvist on konservatiivi ja Stevens liberaali.
Vapaat kädet Sharonille
Uuden hallinnon ulkopolitiikan odotetaan edelleen nojaavan kahdenkeskisiin sopimuksiin ja “halukkaiden liittokuntiin”. Sen hoitaminen on kuitenkin siirtymässä diplomaattien käsiin uusoikeiston ideologeilta, jotka ovat itsekin alkaneet epäillä Irakin sodan ja unilateralismin mielekkyyttä.
Bushilla olisi nyt varaa Yhdysvaltojen Lähi-idän politiikan muuttamiseen, koska hän ei enää tarvitse amerikanjuutalaisten vaaliapua. Terrorismin syiden kitkeminen vaatisi poliittista ratkaisua, jossa palestiinalaisetkin otetaan huomioon.
Tuki pääministeri Ariel Sharonille tulee kuitenkin jatkumaan, jo siitäkin syystä että Lähi-idän politiikka on siirtynyt ulkoministeriöltä Kansalliselle turvallisuusneuvostolle, missä siitä vastaa Israelin vanha ystävä Elliot Abrams.
Bush tarvitsee Sharonia mahdolliseen iskuun Iranin ydinlaitoksiin, jos niiden sulkemisesta ei pystytä neuvotteluilla sopimaan. Uuteen sotaan Iranissa tai Pohjois-Koreassa Bushilla ei ole varaa, koska hän sotii jo kolmella rintamalla.
Hintana Gazasta vetäytymisestä Sharon on jo saanut Bushilta luvan Länsirannan suurten siirtokuntien liittämiseen Israeliin ja lopun alueen pilkkomiseen enklaveiksi, jotka yhdistettäisiin toisiinsa tunneleilla.