Israelin mukaan Bush puhui kirjeessään toisin kuin julkisuudessa
Israelin pääministerin Ehud Olmertin mukaan presidentti George W. Bush hyväksyi Israelin silloiselle pääministerille Ariel Sharonille vuonna 2004 lähettämässään yksityisessä kirjeessä sen, että Israel laajentaa Länsirannalla ”niitä siirtokuntia, jotka se uskoo säilyttävänsä missä tahansa rauhanratkaisussa”.
Samaan aikaan Bush julkisesti esittämässään rauhansuunnitelmassa vaati Israelia jäädyttämään siirtokuntien rakentamisen.
Olmert kertoi kirjeestä viime sunnuntaina israelilaislehden haastattelussa. Sharonin silloinen kansliapäällikkö Dov Weissglas lisäsi tällä viikolla, että ulkoministeri Condoleezza Rice vahvisti Bushin kannan keväällä 2005 salaisessa sopimuksessa Yhdysvaltain ja Israelin välillä. Sopimus tehtiin juuri ennen kuin Israel vetäytyi Gazan alueelta.
Israelilaisten mukaan Bushin kirjeessä sanotaan, että ”nykyisten tosiasioiden valossa, joihin sisältyvät jo olemassa olevat suuret israelilaiset asutuskeskukset, on epärealistista olettaa, että lopullisen sopimuksen tuloksena olisi Israelin täydellinen vetäytyminen vuoden 1949 aselepolinjoille”.
Olmertin mukaan tämä tarkoittaa, että Bush hyväksyy rakennustyöt Beitar Illitissä, Gush Etzionissa ja Pisgat Ze’evissä sekä Jerusalemin juutalaisalueilla.
Viime syksyn Annapolisin neuvottelujen jälkeen rakennustyöt siirtokunnissa ovat jälleen kiihtyneet samaa tahtia kuin puheet rauhanneuvotteluista. Ulkoministeri Rice on arvostellut Jerusalemin laitamilla tapahtuvaa siirtokuntien laajentamista, mutta mihinkään nuhtelua ankarampiin toimenpiteisiin ei Yhdysvallat ole ryhtynyt.
”Yhteiset
periaatteet”
Weissglasin mukaan Yhdysvaltain ja Israelin silloiset ulkoministerit Colin Powell ja Shimon Peres olivat Bushin ensimmäisellä kaudella ”löytäneet yhteisymmärryksen” siirtokuntien laajentamisen pelisäännöistä. Powell kiistää tämän Washington Post -lehdessä torstaina. Myös Yhdysvaltain nykyinen hallinto kiistää, että Israelin toimilla olisi Bushin lupa.
Weissglas sanoo keväällä 2005 lähettäneensä tuolloin tuoreelle ulkoministerille Ricelle kirjeen, jossa ”vahvistetaan uudelleen yhteisesti hyväksytyt periaatteet” siirtokuntien laajentamisessa. Niihin kuului se, että israelilais-amerikkalainen työryhmä yhdessä määrittelisi rakentamisen rajat kussakin siirtokunnassa erikseen.
Yhdysvaltain silloinen Israelin-suurlähettiläs Daniel Kurtzer sanoo Washington Postissa, että hän oli vastustanut Weissglasin kirjeen hyväksymistä. Hänen mielestään se ”tarkoitti siirtokuntien laillistamista ja oli avoin valtakirja Israelille”. Kurtzerin mukaan Yhdysvallat menetti pian mielenkiintonsa edes osallistua rakentamisen rajat määrittelevän työryhmän työhön.
Weissglasin mukaan Sharon tarvitsi keväällä 2005 selkänojaa voidakseen poistaa niskoittelevat siirtokuntalaiset Gazasta. Tämän vuoksi Bushin hallitus teki salaisen sopimuksen, jossa Israelille annettiin lupa laajentaa niitä siirtokuntia, jotka se aikoi pysyvästi pitää, kunhan rakentaminen tapahtui markkinaehtoisesti eikä valtion tukiaisilla.
Weissglasin mukaan hän ja Bushin apulaisturvallisuusneuvonantaja Elliott Abrams sopivat asiasta suullisesti, minkä jälkeen Sharon ja Rice vahvistivat sopimuksen. Tätäkään ei Weissglasin mukaan pantu paperille.
Kansainvälisen oikeuden mukaan miehittäjävaltio ei saisi asuttaa miehitettyä aluetta lainkaan. Israelin siirtokunnissa Länsirannalla ja Jerusalemin itäosassa asuu nykyään 450 000 juutalaista.
uutiskirje 
