Venäjä on jälleen ikävällä tavalla noussut maailman median otsikoihin: ihmisoikeusjuristin ja toimittajan ampuminen keskellä päivää Moskovan keskustassa antaa jälleen kerran tosi ruman kuvan Venäjästä ja sen demokratian ja ihmisoikeuksien tilasta. Anna Politkovskajan kanssa samaan murahattujen joukkoon ovat nyt joutuneet Stanislav Markelov ja Anastasia Baburova. Murheellista ja tympeää…
Ihmisoikeuksiahan on moninaisia YK:n ihmisoikeuksien julistuksen mukaisista oikeuksista aina valtioiden ratifioimien sopimuksien oikeuksiin saakka. Jopa työ on yksi ihmisoikeuksista, mutta sitä oikeutta poljetaan surutta ympäri maailmaa. Niin myös Suomessa.
Lieneekö tässä sekasotkussa sitten ihme, jos ilmaisunvapautta ja demokratiaakin pidetään monissa maissa vähempiarvoisena, kun edes ihmisen tappaminenkaan ei tunnu paljon hetkauttavan kylmää maailmaamme.
Tästä yhtenä esimerkkinä on tietenkin tämä Venäjän tapaus. Mutta onhan Israelin palestiinalaisia kohtaan tekemä pieni kansanmurha Gazassa myös raju ja ajankohtainen esimerkki ihmisoikeuksien piittaamattomasta loukkaamisesta.
Tiedämme, että niin Suomi kuin Venäjäkin ovat ratifioineet samoja kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia. Mutta USA ei ole ratifioinut edes lastenoikeuksien sopimusta, vaikka sen ovat tehneet lähes kaikki maailman maat, Suomi ja Venäjä mukaan lukien!
Mutta toisaalta se siitä ratifioinnista. Jos ihmisoikeuksia annetaan polkea kuitenkin rankaisematta lähes missä tahansa päin maailmaa, oli sitten kysymys vaikka siitä ”vähäisemmästä” eli työstä.
Ainakin Venäjän on ehdottomasti syytä tässä akuutissa asiassaan tarkistaa tekemisiään. Nykyisen presidentin on pidettävä huoli siitä, että murhaaja ja häntä avustaneet muut mahdolliset rikolliset saadaan kiinni ja heitä rangaistaan. Venäjän on rohkeasti uudistuttava: demokratiasta on vähitellen sielläkin tehtävä totta, vaikka ontuuhan se jollain tavalla kaikkialla maailmassa. Ei kuitenkaan riitä, että ollaan olevinaan demokratia. Ei se muuten riitä meillä Suomessakaan…
uutiskirje 
