Vuosia on ajateltu, että maksukykyinen kysyntä asuntomarkkinoilla jatkuu ja jatkuu. Näytti siltä, että markkinoilla riittää asunnon ostajia, joille ostettavan asunnon hinnalla ei ole mitään merkitystä.
Tämän ajattelun mukaan suunniteltiin myös asuntopolitiikkaa. Asuntopolitiikka marginaalistettiin ja asuntopolitiikka valjastettiin palvelemaan hyvätuloisia veronmaksajia. Asunnottomiin ja erityisryhmiin kohdistettiin vähäiset toimenpiteet. Markkinoiden väliinputoajista, jotka kuitenkin ovat yhteiskuntamme tukipilari, ei välitetty. Valtion tukeman vuokra-asuntotuotannon määrä alentui voimakkaasti.
Vuokra-asuminen ei kiinnostanut. Tosin puhuttiin siitä, että työmarkkinat niitä kyllä tarvitsevat. ARAa ja aravalainoja ei nyt kuitenkaan tarvita. ARA ajettiin alas ja siirrettiin Lahteen. Aravalainojen ehtojen ei tarvinnut enää olla kilpailukykyisiä, eikä ARA:n varoja käytetty pelkästään asuntorahoitukseen, vaan niitä voitiin siirtää valtion budjetin yleiskatteeksi satoja miljoonia euroja.
Sitten tuli kokoomuksen Jan Vapaavuori asuntoministeriksi. Tapahtui ihme: Vapaavuoren takinkääntö. Hän oli aiemmin vaatinut Helsingin kaupunginvaltuustossa ja julkisuudessa kovaäänisesti asuntoja hyvätuloisille veronmaksajille ja kertoi, että Helsingissä sosiaalista asuntotuotantoa rakennetaan suhteellisesti liikaa.
Nyt hän ministerinä totesi mielipiteittensä aiemmasta muuttuneen ja piti hyvänä, että uskaltaa tunnustaa olleensa väärässä. Ministerinä hän näkee koko yhteiskunnan tarpeet ja on joistakin asioista vasemmiston kanssa saamaa mieltä. Asuntoreformiyhdistyksen järjestämässä kunnallisvaalitilaisuudessa hän kuitenkin heitti kevennyksenä alkaneeseen finanssikriisiin viitaten, että kyllä vasemmistolla ja oikeistolla on selvä ero. Vasemmisto sosialisoi voitot, oikeisto tappiot.
Vapaavuori pitää nyt pääkaupunkiseudun pahimpana ongelmana pulaa kohtuuhintaisista vuokra-asunnoista. Hänen osalta näyttää pitävän paikkansa vanhan kansan sanonta: Jos herra antaa viran, se antaa järjenkin.
Ministeri Vapaavuori on pannut hösseliksi. Hän on puhunut paljon uudenlaisesta asuntopolitiikasta ja myös tehnyt töitä sen eteen. Taustalla kuuluu Kauppakamarin vahva näkemys vuokra-asuntojen lisäämistarpeesta. Nyt Vapaavuori tuomitsee kuntien kilpailun hyvistä veronmaksajista ja vannoo yhteisvastuullisen asuntopolitiikan nimeen. Sen mukaan muun muassa pääkaupunkiseudun kaupunkien pitää rakentaa tuotannostaan vähintään 20 prosentin valtion tukemana.
Viime vuoden syksyllä havaittiin, että USA:sta lähtenyt pankinjohtajien ahneudesta aiheutunut finanssikriisi on muuttunut reaalitalouden kriisiksi ja maailmantalouden näkymät ovat heikentyneet poikkeuksellisen nopeasti. Seurauksena on, että suuri osa rakenteilla olevista vapaarahoitteisista asunnoista on jäämässä rakennusliikkeiden käsiin.
Hätiin ehti Vapaavuori. Hänen mukaansa myymättömät asunnot voidaan muuttaa ARA-asunnoiksi., jolloin myös vastattaisiin vuokra- ja asumisoikeusasuntojen kovaan kysyntään. Myös valtion korkotukilainojen ehtoja pitäisi muuttaa joustavammiksi asuintalojen peruskorjausten vauhdittamiseksi..
Talousnäkymien mukaan rakentaminen vähenee dramaattisesti ja alan työttömyys kasvaa kymmenillä tuhansilla. Vaarana on rakennusalan kapasiteetin raju leikkaus ja talouslaman syveneminen entisestään.
Kun vapaarahoitteinen tuotanto ei kerta kaikkiaan vedä, ollaan nyt käynnistämässä ARA-tuotantoa. Nykyinen 10 000 euron asuntokohtaista käynnistämisavustusta laajennetaan väliaikaisesti koko maahan ja Helsingin seudulla summaa esitetään korotettavaksi 15 000 euroon. Rahaa tähän löytyy niin, että kaikki hankkeet saavat käynnistämisavustuksen.
Lisääntyvän valtion tukeman asuntorakentamisen rahoituksen turvaamiseksi kuntien omistaman Kuntarahoituksen rahoitusedellytyksiä on parannettu ja sille on esitetty 20 miljoonan euron pääomasijoitusta. Valtion ja pääkaupunkiseudun kaupunkien kesken tehdyssä aiesopimuksessa luotiin uusi vuokra-asuntomalli, joka perustuu valtion täytetakaukseen. Kaavaillussa uudessa järjestelmässä valtio tai kunta luovuttaa ARA-hintaisen tontin. Tontille rakennettavat talot pitäisi pitää vuokra-asuntoina vähintään 20 vuotta.
Valtion maalle rakentaminen jää vähäiseksi. Maat on myyty jo aiemmin eniten tarjoaville, joten ARA-hintaista tuotantoa ei ainakaan Helsinkiin tule. Tontteja voitaisi saada käyttöön ainakin Pasilasta, jossa valtio on edelleen merkittävä maanomistaja. Vuokra-asuntotuotannon välimalliin ei näytä yleisesti ottaen olevan kiinnostusta, koska 20 vuoden rajoitusaikaa pidetään liian pitkänä. Myös kaavailtu asuntosijoitusrahastolakikaan ei näyttäisi toimivalta.
Puuhakkuutta asuntoministeriltä riittää. Vuoden alussa Vapaavuori esitti annettavaksi asunnonostajille määräaikaisen asuntolainatakuun työttömyyden varalta. Tämä kuulemma panisi vauhtia asuntokauppaan ja rakentamisen. Rakentamista piristäisi myös valtion 10 prosentin avustus korjausrakentamiseen. Tämä idea on tuttu edellisen laman ajoilta, mutta nyt se tulisi laajemmaksi ja käsittämään myös putkiremontit.
Toivottavasti nämä kaikki hetkelliset ja hajanaiset toimenpiteet auttavat meitä osaltaan ulos kriisistä. Helsingissä ainakin tonttivaraustilanne on melkoisen hyvä. Asuntotuotantoa voidaan käynnistää suhteellisen nopeasti uusille alueille kuten Kalasatamaan ja Jätkäsaareen. Kaupungin rakennuttajaorganisaatio Asuntotuotantotoimisto Att) on nyt ottamassa käyttöön niin sanotun välimuodon asuntotuotantoa eli osaomistusasuntotuotantoa, jossa pääsee omistusasuntoon pienellä omalla pääomalla ja asunnon voi lunastaa kahdeksan vuoden aikana kokonaan omaksi.
Tämä malli on ollut tuttu juttu aiemminkin, mutta ei kaupungin tuotantona.
Vakuutusyhtiöt sekä eläkelaitokset ja yleishyödylliset yhteisöt ovat uudessa taloustilanteessa palaamassa vuokra-asuntorakentamiseen. Vakuutusyhtiöt ja eläkelaitokset eivät rahoita hankkeitaan lainalla vaan omilla varoillaan. Ne eivät siten tarvitse myöskään valtion täytetakausta.
Helsingin maankäytön ja asumisen toteutusohjelman (MA-ohjelman) mukaan Helsingissä pyritään nostamaan tuotanto 5 000 asuntoon vuodessa. Tästä 3 600 asuntoa rakennettaisiin kaupungin maalle. MA-ohjelmaa voidaan pitää varsin haasteellisena ilman talouskriisiäkin.
Helsingin kaupungin tonttien varauskierros on kuitenkin poikinut runsaasti varauksia ja monet toimijat ovat palanneet ARA-tuotantoon.
Jukka Lindeman
Kirjoittaja on eläkkeellä oleva Nordea Pankin yhteysjohtaja, joka on seurannut pitkään asuntopolitiikkaa.
uutiskirje 
