Sanoja laskusuhdanne ja talouden notkahdus käytetään vain todellisuuden kaunistelemiseksi. Totuus on, että lama on tullut, vaikka taloustilanne ei ehkä täytä vielä kaikkia virallisen laman kriteerejä.
Poliittisesti riippumattomien ekonomistien mukaan lama vie tänä vuonna enemmän työpaikkoja kuin Suomessa koskaan, vuonna 2010 ihmiset hämmästelevät ympärillään vallitsevaa kurjuutta, ja vasta vuoden 2011 loppupuolella alkaa työllisyys pikku hiljaa parantua. Tämä on tosiasia, jonka kaikki epäilijätkin vielä huomaavat.
Tällä kertaa emme ole pelkän laskusuhdanteen edessä. Tällä kertaa kyseessä on kapitalismin loppu, ainakin tässä muodossa. Ei ole enää hyväksyttävää teettää työtä seitsemän euron tuntipalkalla, kun samaan aikaan “työnantaja” (lue: riistäjä) käärii itselleen hyvät rahat käyttäen hyväksi toisten kurjuutta. Syypäitä ovat myös Kela ja työvoimatoimisto, joiden ei pitäisi “muokata tilastoja” ja antaa halpaa orjatyövoimaa yritysten käyttöön, vaan päinvastoin estää tällainen hyväksikäyttö ja painostaa maksamaan töistä kunnon korvaus.
Jos tilanteelle todella halutaan tehdä jotain, tässä muutamia yksinkertaisia, mutta oikeudenmukaisia toimenpiteitä toteutettaviksi. Ensiksikin minipalkka ei saisi missään tapauksessa alittaa 2 000 euroa. Näin ja vain näin ostovoima nousee ja markkinat vetävät muutkin työmarkkinoille.
Toiseksi pitäisi toteuttaa 35 tunnin työviikko, sillä ihminen tekee työtä elääkseen eikä suinkaan elä työtä tehdäkseen!
Kolmanneksi pitäisi luoda käytäntö, jonka mukaan työnantaja voi itse saada palkkaa vain kolme kertaa enemmän kuin yrityksen vähiten palkattu työntekijä. Näin loppuisi spekulointi ja alettaisiin palkata ihmisiä oikeasti töihin. Kaikki ylijäämä jäisi firman kasvattamineen ja investointeihin, eikä helppona voittona yrittäjän omaan taskuun kuten nyt.
Neljäs toimenpide koskee toiminnan siirtämistä ulkomaille. Jos firmat haluavat siirtyä muualle ilman hyväksyttävää syytä (perusteeksi ei riitä halvempi työvoima), menkööt vaan, mutta takaisin ei olisi enää tulemista. Tällaiset “yrittäjät” ovat vain turmioksi maalle, eivätkä ansaitse edes maan kansalaisuutta.
Tämä on ainoa tie ulos lamasta. Jos jatkamme samaan malliin kuin tähän asti, riskinä on että sosiaalinen “hyvinvointivaltio” (jonka olemassaoloa nytkin voi vahvasti kyseenalaistaa) pettää ja kansa aloittaa kapinan.
Toivoa sopii, että tällä kertaa likainen peli paljastuu ja edessä on kapitalismin kuolema, vaikka sitä yritetäänkin pelastaa hinnalla millä hyvänsä kuin kommunismia aikanaan.
Kommunismi ei ole ratkaisu ja hyvä niin. Edessä on jokin uusi välimuoto, ei Marxia muttei myöskään Coca Colaa. Nyt on väistämättömän muutoksen aika, muutoksen, joka on vain ajan kysymys.
Jättimäiset elvytyspaketit ilman yritysten toiminnalle asetettavia sääntöjä ovat hyödyttömiä.
lehti 