Leena Launokari (Naiset Rauhan puolesta) arveli, että Ahtisaaren Nobel toi Suomelle myönteistä mainetta maailmalla (KU 10.2.). Tästä voidaan olla monta mieltä.
Viittaan vain Hesarissa julkaistuun entisen ulkoministerimme, professori Keijo Korhosen kärjekkääseen kirjoitukseen, jossa hän vedoten amerikkalaisiin ulkopolitiikan tutkijoihin totesi ykskantaan, että Ahtisaaren Nobel ei ollut rauhan vaan sodan Nobel.
Tällä hän tarkoitti ennen muuta Ahtisaaren toimintaa Kosovon neuvotteluissa. Tosin Nobel-palkinnon perusteluissa mainittiin Ahtisaaren koko elämäntyö (Namibia, Aceh ym), mutta useimmille hänen nimensä liittyi nimenomaan Kosovon onnettomaan ratkaisuun, joka merkitsi vihollisuuksien jatkumista ja jonka heijastusvaikutuksia näemme edelleen Georgian, Etelä-Ossetian ja Abhasian tilanteessa ja Venäjän vastaiskussa.
Sodan Nobel nimitykseen oikeuttaa myös, että Ahtisaari korosti heti ensi haastatteluissaan, että Suomen tulee liittyä Natoon. Launokari kuitenkin vetoaa juuri Ahtisaareen Suomen tahraantuneen maineen kiillottamiseksi keskustelun käynnistämiseksi ”ydinaseriisunnasta ja Naton ja EU:n asemasta maailmanlaajuisina sotilaallisina toimijoina, kun varmistamme energiavarmuuden ja muiden raaka-aineiden toimittamisen Yhdysvalloille ja Eurooppaan”.
Siinäpä se – energian ja raaka-aineiden toimittaminen sotilaallisten voimien tuella. Juuri sitähän USA tavoittelee Irakissa, Keski-Aasiassa, Afrikassa, Etelä-Amerikassa ja Aasiassa.
Suomen hallituksen juuri eduskunnalle antamaa turvallisuuspoliittista selontekoa on jo ehditty luonnehtia Nato-kannattajien suurvoitoksi ja presidentti Tarja Halosen kirveleväksi tappioksi. (HS ja erityisesti Suomen Kuvalehti).
Nato on edelleen kaikista rakennemuutoksistaan ja toimintakohteiden uusista painotuksista huolimatta nimenomaan sotilasliitto. Sellaisena sen kokee ennen muuta Venäjä, joka ymmärrettävästi on huolestunut tilanteesta, jossa Naton tukikohdat piirittävät yhä tiukemmin ja yhä lähempänä Venäjän rajoja.
Venäjä on reagoinut USA-johtoisen Naton aloitteisiin muun muassa ohjustukikohtien rakentamisesta Tshekkiin ja Puolaan. Mutta se oli valmis myös heti ilmoittamaan, että se voi pidättyä omista vastatoimistaan muun muassa Kaliningradin ohjustukikohdasta, mikäli USA luopuu Puolaan ja Tshekkiin suunnittelemistaan ohjustukikohdista.
Näyttää siltä, että Barack Obaman hallitus on valmiimpi harkitsemaan sotilaspiirien suunnitelmia uudelleen. Medvedevin ja Obaman tapaamisesta maaliskuussa odotetaan uusia avauksia. Obama jo ennätti ehdottaa, että USA ja Venäjä yhdessä ryhtyisivät toimiin ydinaseiden leviämisen ehkäisemiseksi ja ydinaseiden vähentämiseen.
uutiskirje 
